Haastattelun kohteena – tilanne vuotta myöhemmin

Sain viime vuoden alussa yhteydenoton koskien ilmiötä nimeltä diginomadismi. Paikallisen yliopiston journalistiopiskelija kaipasi haastateltevaa aiheen tiimoilta. Suostuin ja haastattelu järjestettiin Kyttälän Runokahvilaan. Tästäkin on jo yli vuosi! Kyllä aika rientää!

Tulevaisuuden tuulia – voidaanko puhua ilmiöstä?

Artikkeli alkaa toteamuksella “Etätyöskentely ulkomailla mahdollistaa reissaamisen, mutta vaatii itsekuria. Paikasta riippumattoman työn ennustetaan olevan yksi iso tulevaisuuden työkulttuurin muutos.”. Olen samaa mieltä. Etätyö on tulevaisuutta, mutta kaikille ulkomailla työskentely ei välttämättä sovi. Tätä olen pohtinut jo aiemminkin blogissani.

Artikkelissa on haastateltu myös digitaalisen työn asiantuntijaa ja tutkijaa jonka mukaan diginomadismi on vielä Suomessa marginaalinen, mutta selvästi kasvava ilmiö.

Haastattelussa Tiia-Mari kyseli minultakin kuinka iso diginomadismi ilmiönä on suomessa ja onko nomadeille olemassa yhteisöä? Täytyy myöntää että en ihan tarkkaan osannut hänelle vastata, mutta arvelien läppärityöläisiä olevan vielä aika vähän ja omaa yhteisöä ei löydy. Vuosi haastettelun jälkeen tilanne ei ole muuttunut merkittävästi, mutta diginomadi blogin liikenne on tasaisessa kasvussa. Eniten verkkohauilla päädytään Mikä on diginomadi? kirjoitukseen. Aihe siis kiinnostaa.

Matkabloggaajien ryhmiä sen sijaan löytyy ja näissä ryhmissä esiintyvät tasaiseen myös läppärityöläiset, friikut maailmassa, diginomadit, yrittäjät ja mitä meitä nyt on.

Vuosi sitten tein hieman modernia tutkimusta internetin syövereissä ja joku nopea on herännyt lisääntyvään kiinnostukseen diginomadismia kohtaa ja perustanut Suomen diginomadit sivuston (https://www.diginomadit.com/). Sivusto oli vielä selkeästi vaiheessa ja nyt näyttää että sitä ei enää ole. Uumoilin että ehkä siellä oltaisiin pyritty myymään kursseja? Ehkä jakamaan tietoa?

Entä voiko diginomadismia kutsua vielä Suomessa ilmiöksi? Pikaisen googletuksen mukaan John Wheelerin määritelmä on seuraava “Mikään ilmiö ei ole ilmiö ennen kuin se on havaittu ilmiö”. Ilmiö on siis hyvin subjektiivinen asia. diginomadit.com sivuston kohtalo kertoo osaltaan sitä että diginomadismi on vielä marginaalinen ilmiö joka ei ole massojen tutkalla.

Ilmiö tai ei oli mielenkiintoista päästä puhumaan asioista haastattelun muodossa. Kun joku kyselee yksityiskohtaisia kysymyksiä, täytyy asioita pohtia eri tavalla kuin vaikka blogia kirjoittaessa.

Näin vuoden kuluttua haastattelusta on mukava huomata myös että mielipiteet eivät ole pahasti muuttuneet, hieman jalostuneet viimeisen vuoden aikana.

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään paljon myös reissujen lisäksi. On taloremonttia, koiraa ja mielenkiintoisia työkuvioita ja paljon muuta. Onneksi aikaa järjestyy edelleen matkustamiseenkin ja huhti-toukokuussa on edessä Latvia-Saksa-Ruotsi kierros. Lähes (damn you Baltian bussiyhteydet) maatapitkin matkustaen!

Haastattelu on ainakin toistaiseksi luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa https://moreenimedia.uta.fi/2019/02/20/olen-tehokkaampi-ja-voin-tyossani-paremmin-diginomadi-viivi-hilden-yhdistaa-tyon-ja-lomailun/

1. Porvoo joulukuussa

Ihana, tunnelmallinen Porvoon vanha kaupunki kiilaa 30v30k listan ensimmäiseksi kaupungiksi. Vietin Porvoossa 1.12. – 5.12. välisen ajan työhommissa. Porvoo sai toimia myös ensimmäisen kansainvälisen hankkeeni ensimmäisen viikon näyttämönä. Aloitimme tällä viikolla yrityspartnerina kaksi vuotta kestävässä erasmus+ hankkeessa johon osallistuu oppilaitoksia neljästä eri maasta. Majoitus olis Porvoon vanhan kaupungin ytimessä Pariisin Villessä. Pariisin Ville valmistaa itse omat aamupalansa ja ne ovat kerrassaan maittavia. Se ei sinällään yllätä sillä hotellin omistajat toimivat myös ravintolamaailmassa pyörittämällä naapurin Meat Dirstrictiä ja suosittua SicaPelleä.

Porvoossa olin toista kertaa, kun ensimmäisen kerran siellä tuli käytyä toissa kesänä päiväretkellä. Kesäinen Porvoo oli todella helteinen ja tietysti kaunis, mutta jollain tapaa talvinen Porvoo oli viehättävämpi ja tunnelmallisempi – vaikka lunta ei nimeksi ollutkaan.

View this post on Instagram

Cute as a button. #porvoooldtown #pehtoorinperikunta

A post shared by Diginomadi (@digi.nomadi) on

 

Jos haluat vanhaa puutalotunnelmaa ja hyvää ravintolaskeneä, on Porvoo oikea suunta talvisille retkille.

Excaliburin valloitus – 37 metriä pystysuoraa hikoilua

Kirjoittelin aiemmin uuden vuoden aloittamisesta ja tavoiteasetannasta vuodelle 2019 (kliks) Year Compassin avulla. Yksi vuoden isoimmista itselleni asettamista tavoitteista oli Excaliburin kiipeäminen.

Excalibur on Hollannin Groningenissa sijaitsevan kiipeilykeskuksen pihassa tönöttävä maailman korkein vapaastiseisova kiipeilyseinä. Korkeutta kunkku Artturin myyttisen miekan mukaan nimetyllä seinällä on hulppeat 37 metriä. Se, mikä tekee seinästä erityisen kiinnostavan, on sen kaareva muoto, jonka ansiosta heittoa juuren ja huipun välillä on 11 metriä. Muoto on suunniteltu jäljittelemään oikeiden vuorien huippujen muotoa.

 

Reittiä valitsemassa

Excaliburin valloitusta suunnitellessa piti huomioida pari juttua: rajattu kokemus liidikiipeilystä sekä greidit hänkillä ja släbillä. Netistä löytyy yllättävän vähän tarinoita Excaliburiin liityen, mutta reitit sentään ovat löydettävissä täällä. Liikaa kiipeilyslangia? Ei hätää – seuraavassa pohdinnat joiden perusteella oikea reitti löytyi.

 

Hänkki ja släbi

Seinän raskaampi puoli on tietysti niin sanottu over hang (suomalaisittain hänkki), jossa seinä kaatuu päälle. Tällä puolella reittien vaikeusasteet (greidit) alkavat 6:sta ja jatkuvat siitä aina 9:ään asti. Seinän vaikein reitti, “King Arthur’s Holy Grail”, on vaikeustasoltaan 9a, jota kukaan ei ole vielä onnistunut kiipeämään kolme vuotta reitin rakentamisen jälkeen.

 

Tornin toiselta puolelta löytyy niin sanottu slab-puoli (eli släbi), jolla seinää pääsee halailemaan sillä se kallistuu kiipeilijästä pois päin. Släbin puolella greidit lähtevät 4c reiteistä ja menevät 7 asti. Släbi oli aloittelevalle liidaajalle ainoa vaihtoehto.

 

Yläköysi vs. Liidi

Köysikiipeilyä valmiilla reiteillä voi harrastaa joko yläköydellä tai liidaamaalla. Lyhyesti kerrottuna (katso kuva) yläköysi on valmiiksi kiinnitetty reitin korkeimpaan kohtaan ja liidatessa köyttä kiinnitetään seinässä oleviin ankkureihin sitä mukaan, kun päästään korkeammalle. Ankkureita tai ns. jatkoja on seinällä yleensä parin metrin välein.

Yläköyden ja liidaamisen ero. Alkuperäiset kuvat. http://www.cs.columbia.edu/~sedwards/

 

Merkittävimmät erot kiipeilytavoilla ovat kuluttavuus ja tippuminen. Liidatessa köyden kiinnittäminen seinään (ns. klippaaminen) vie paljon energiaa ja vaati aloittelijalta paljon keskittymistä. Sen lisäksi että kiipeät ylös, pysähdyt reitin aikana lukuisia kertoja hakemaan asentoa, josta voit turvallisesti irrottaa käden seinästä köyden klippaamista varten. Sen jälkeen palaudut takaisin asentoon, josta voit jatkaa kiipeämistä. Ja sama ralli jatkuu. Yläköysittelyssä köydestä ei tarvi murehtia vaan keskittymisen voi suunnata kiipeämiseen. Liidiä aloittaessa voikin suoraan tiputtaa reittien greidistä pari pykälää alemmas liidaamisen tarjoamien lisähaasteiden vuoksi.

Toinen asia. Tippuminen. Jos tiput yläköydellä, et oikeastaan tipu. Köysi on kireällä sinun ja varmistajan välillä, joten tippuminen on lähinnä köyteen nytkähtämistä. Jos tiput liidaamalla, todellakin tiput. Pahimmillaan useamman metrin riippuen edellisen klipin sijainnista. Liidissä tippuminen on asia, jota tulee harjoitella tarkoituksella, jotta välttää mahdolliset loukkaantumiset tositilinteessa. Itse olen liiditippumisen kanssa tilaanteessa että se on edelleen aivan kauhistuttavaa.

Hyissssssss…. Lähde ja lisää aiheesta

Liidaaminen on laji joka vaatii harjoitusta myös varmistajalta. Jos varmistaja ei ole hereillä ja köydessä on liikaa löysää tai hän ei huomaa kiipeilijän tippumista, voi se tarkoittaa joko erittäin staattista tippumista (iskeytyminen seinään) tai paria lisämetriä tippumiseen. Kiipeilijän tippuminen aiheuttaa myös jännitystä köyden toiseen päähän, jos kiipeilijä on huomattavasti varmistajaa painavampi. Käytännössä varmistaja nousee seinälle kiipeilijän tippuvan painon voimasta.

 

4c Bayesian Route liidinä

Lähtötietojen mukaan Excaliburilla kiipeäminen on mahdollista vain liidinä, mutta syystä tai toisesta viime maanantaina Excaliburin släbillä oli myös yläköydet kolmella reiteistä. Myös yläköysittely oli siis mahdollista. Koska emme tätä tienneet, valmistauduimme koitokseen suorittamalla suomessa liidikortit noin kuukautta ennen matkaa. Ja harjoittelemalla ankarasti klippaamista. Aikarajoitteiden vuoksi olimme kuitenkin vielä varsin aloittelijoita Excaliburin juurelle saavuttaessa.

Reittien greidit ovat yleensä välillä 3 – 8. Kehittyneemmät kiipeilijät kiipeävät n. 6 reittejä, kun taas 7-reitteihin harvempi harrasteleva kiipeilijä kykenee. Keskiverrot kiipeilijät operoivat tasolla 4-5. Aloittelevana liidaajana iskin silmäni Excaliburin helpompiin reitteihin eli kahteen 4c reittiin. Näistä työstöön lähti punainen “Bayesian Route” aivan Excaliburin vasemmassa reunassa.

Reitti ei liidinä tuntunut mitenkään mahdottomalta, mutta haasteen siihen toi reitin pituus, kova tuuli ja silmiin paistava aurinko. Suomen sisäseiniin tottuneena 37 metriä ulkona tuntuu aika paljolta. Matkalla alkoi jo tuntumaan siltä että tästä ei tule kyllä valmista. Keskittymällä aina vain seuraavaan klipin väliin huomasin äkkiä olevani puolessa välissä, viimeisellä 10 metrillä ja kapuamassa laidan yli. Bayesian Route flashed!!! Wohooo!!!!

 

 

Huipulla olin niin kuumottunut reunan yli takaisin kiipeämisestä ja alas laskeutumisesta että en malttanut ottaa kunnollisia kuvia huipulta vaan kiirehdin alas. Liidaamisen jälkeen kirosin hollantilaisten reittejä ja lajin rankkuutta, sekä heikkoja kuvaustaitojani huipulta. Seuraavan liidin varmistamisen jälkeen olinkin taas jo valmis kiipeämään huipulle uudelleen, mutta tällä kertaa houkuttelevasti tarjolla olevilla yläköysillä. Vertailun vuoksi kiipesin saman 4c reitin ja kas kummaa kun tuntui helpolta. Näiden kahden reissun ja kahden varmistamisen jälkeen (toinen yläköysillä helvetillisellä tuulella) olin valmis istahtamaan eväiden ääreen ja sulattelemaan kokemusta. Excaliburin valloitus isoimmilla greideillä jää seuraavaan kertaan.

Diginomadi täyttää tänään vuoden!

Niin se vain on että ensimmäisestä blogikirjoituksesta (klik klik klik) on vierähtänyt jo vuosi. Siis kokonainen vuosi. Miltä vuosi näyttää blogin kautta katseltuna?

 

Vuosi blogina

Lukujen valossa 2018 näyttää seuraavalta (26.2.2019 tilanne).

  • Julkaistuja artikkeleita 23
  • Vierailijoita 666
  • Näyttökertoja 1 217
  • Suosituin päivä: sunnuntai
  • Suosituin tunti: 18:00

Huomattavaa luvuissa on, että niissä on mukana tiedot heinäkuusta 2018 eteenpäin, jolloin blogi muutti nykyiseen osoitteeseensa. Ei mitään massiivisia lukuja, mutta suunta on ylöspäin. Ja ylös jatketaan, jos sisältö on laadukasta. 

Lähde https://i.imgur.com/6kObFf8.jpg
Do weird things to move forward!

Suosituimmat artikkelit

  1. HYVÄ PAHA ETÄTYÖ – MIKSI IHMISET HALUAVAT TYÖSKENNELLÄ ETÄNÄ JA MIKSI YRITYKSET SALLIVAT ETÄTYÖSKENTELYN? 
  2. MITEN DIGINOMADIKSI TULLAAN? MISTÄ ALOITAN? 
  3. THAI-HIERONTAA PUOLASSA – UHKA VAI MAHDOLLISUUS? 

 

Suosituin artikkelini kuluneena vuonna liittyi etätyöhön. Etätyö on nykytyöelämässä kuuma peruna, joka puhuttaa ja kiinnostaa. Eikä ihme, sillä etätyöllä on tutkitusti huimia positiivisia vaikutuksia (työ)hyvinvointiin ja tehokkuuteen. Toisella sijalla kiinnostusta ja keskustelua herätti diginomadiksi tuleminen. Artikkelissa kerrotaan vinkkejä käytännön toimiin joilla voi ryhtyä tekemään suunnitelmia konkretiaksi. Omiin kokemuksiini peilaten tietysti. Pronssille (hieman yllättäen) ylsi kokemukset puolalaisesta Thai-hieronnasta. Ei liian vakava kirjoitus uusien kokemusten hankkimisesta.

etätyö diginomadi
Kokemuksia rikkaampana eteenpäin

 

Vuoden päättäminen ja uuden avaaminen

Tein tammikuussa 2018 vuoden päätöksen ja samalla katselmoinnin 2019 vuoden tavoitteisiin. Vuosi on pitkä aika ja on tärkeää pystyä reflektoimaan mennyttä. Usein sitä ei pysty hahmottamaan kuinka paljon asioita vuoteen mahtuu. Apuna käytin tähän tarkoitukseen suunniteltua Year Compass -vihkosta. Year Compass on ilmaiseksi ladattavissa osoitteesta https://yearcompass.com/. Löytyy myös suomenkielinen versio. (Kiitos tästä vinkistä ystävälle.)

Vihkon vuodelle 2018 tarkoitettu sivu täyttyikin kalenteria selatessa huomattavaa vauhtia. Lähes joka viikolla oli jotain mainitsemisen arvoista. Lisäksi kaikkea oleellista ei löytynyt kalenterin avulla vaan ne tulivat mieleen vasta, kun pääsi vihkossa eteenpäin ja pohti asioita tarkemmin. Suosittelen vastaavan harjoituksen tekoa kaikille, jotka haluavat selkeyttää tavoitteitaan ja tehdä inventaarion nykytilaan.

Vuosi 2018 on ollut itselleni hyvä vuosi. Saavutin asioita, joita olin asettanut tavoitteiksi ja asioita joita en osannut ennalta ajatella. Vaikea uskoa, että tämänkin blogin aloituksesta on jo vuosi!

tough viking etätyö diginomadi
Vuoden paras kuva: Valmiina Tough Viking kisaan päivää ennen Varsovaan lähtöä!

Excalibur ja stroopwafel täältä tullaan!

Seuraava kohde on paikannettu (kiitos ystävät) ja lukittu (kiitos itselle ja työpaikalle). Excalibur ei varmaan monelle sano mitään, mutta stroopwafel jo on vahva vinkki suunnasta. Tie käy siis Hollantiin maaliskuun lopulla! Tarkempi sijainti on Enschede Hollannin itärajalla Saksan naapurissa. Käsittääkseni kaupungissa ei ole juuri mitään erikoista yliopiston (158 000 asukasta) ja nimen mahdottoman lausumismuodon.

Hmmm. Toivotaan että ei tarvitse kysyä suuntaa matkalla.

 

Miksi Enschede?

Syy, miksi Enschedeen menen, on tietysti ilmainen majoitus! Kiitos ystävät, jotka itse lähtevät pariksi viikkoa jenkkeihin ja jättävät minut tyhjään kämppään. Hinnaksi on sovittu taaperon vahtimista, jotta vanhemmat pääsevät treffeille. Luvassa siis muutama viikko rauhoittumista ja NYT se syy miksi olen erityisen liekeissä: Excalibur.

Excalibur on Hollannin Groningenissa sijaitsevan kiipeilykeskuksen pihassa tönöttävä maailman korkein vapaastiseisova kiipeilyseinä. Korkeutta kunkku Artturin myyttisen miekan mukaan nimetyllä seinällä on hulppeat 37 metriä. Se, mikä tekee seinästä erityisen kiinnostavan, on sen kaareva muoto, jonka ansiosta heittoa juuren ja huipun välillä on 11 metriä. Muoto on suunniteltu jäljittelemään oikeiden vuorien huippujen muotoa. Jep.

excalibur etätyö diginomadi
Lisää kuvia ja juttua Excaliburista esim. täältä (lähde https://www.amusingplanet.com/2012/01/excalibur-world-tallest-climbing-wall.html)

Excaliburin lisäksi kiipeilykeskus on iso ja myös sisältä löytyvät kattavat kiipeilymahdollisuudet. Matkaa Groningeniin on Enskasta pari tuntia. Täällä koitan viettää viikonloppuni tavoitteena Excaliburin valloitus!

 

Pari sanaa lennoista

Lentojen kanssa yritin parhaani tukea Finnairia, jolla olisi ollut hieman paremmat matkustusajat. Tällä kertaa tarvitsen mukaan kiipeilyvarusteet, joten pelkillä käsimatkatavaroilla ei pärjää. Vaikka kuinka temppuilin pisteiden kanssa, olisi Finnair lennot tulleet ruumalaukulla n. 50€ kalliimmiksi kuin KLM:n tarjoamat. Matkustusajat molemmissa olivat kohtuulliset, joten päädyin ottamaan liput KLM:n kautta. Kehitys kehittyy ja liput tupsahtivat nätisti whatsappiin.

Mitä ehtii nähdä kuukaudessa Varsovassa? 8 arkista havaintoa elämästä Puolassa

Kuukauden aikana Varsovassa tuli huomattua monta asiaa, jotka pistivät silmään, kakkivat kengille tai menivät henkeen. Jotkut asiat yllättivät positiivisesti, jotkut vähemmän. Suomalaiselle Puola tarjoaa vielä sääntelemättömyyden ja tietyn rentouden eksotiikkaa, kun mummo myy hedelmiä kadulla, viina virtaa ja pukumiehet ottavat puiston nurmilla päiväunia kesken työpäivän. Seuraavassa isoimmat oikut ja mielenkiintoisuudet, joihin ehdin törmäämään kuukauden aikana Varsovassa.

 

1 Pusuja!

Matkan isoimpia yllätyksiä tarjosivat lähes tuntemattomien ihmisten poskipusut. Jos ystävystyt puolalaisten kanssa, tulet ennemmin tai myöhemmin pussatuksi. Ensimmäisellä tapaamisella tyydytään kättelyyn, mutta jo seuraavalla tapaamisella uudet puolalaiset ystäväsi saattavat mojauttaa muiskun poskellesi. Huomioitavaa on, että jos käännät pääsi väärään suuntaan, saatkin muiskun suulle. Omasta kokemuksesta voin vinkata: käännä päätä vasemmalle.

 

2 Turkiksia!

Puolalaisten tyylitaju on… noh itä-eurooppalainen. Vaatteissa on paljon turkiksia, nahkaa ja tennarikorkokenkää. Ei sovi silmään vaikka mitä tekisi. Vai mitä mieltä olette seuraavista ilmestyksistä?  

View this post on Instagram

Hmmm. Marsupilami furs?

A post shared by Diginomadi (@digi.nomadi) on

 

3 Shotteja!

Joka päivä on hyvä päivä shoteille! Shoteilla voi käydä myös tiistaina! Kesken päivän! Lounastreffeillä!  Miksipäs ei – maassa maan tavalla.

Shotteja. Tiistaina. Koska synttärit. Ei auta mutina.

 

4 Pinttynyt savun tuoksu tukassa ja vaatteissa

Tupakka palaa vauvasta vaariin. Tupakan polttaminen aloitetaan selkeästi nuorella iällä ja sitä palaa paljon. Puola oli EU:n viimeisiä maita, jotka asettivat tupakoinnille rajoituksia 2010. Sitä ennen tupakka paloi iloisesti niin julkisilla paikoilla (ja liikennevälineissä), kuin ravintoloissakin. Edelleen tupakankäry ei ole koskaan kaukana ja haju tarttuu hiuksiin ja menee kitusiin ilman että itse polttaa.

 

5 Kujerrusta ja siipien kahinaa

Puluja siellä, puluja täällä. Puluja karkoittavia piikkejä ja pulun jätöksiä seinän vierustat täynnä. Puluja on joka paikassa. Niitä on niin paljon, että ne ehtivät hyvin kakkia pahaa-arvaamattoman turistin kengälle jäätelötauolla. Toisille pulut ovat ystäviä ja usein kaupungilla kulkiessaan voikin nähdä vanhuksen ruokkimassa pulua pullanmuruilla. Useamman päivän ehdin ihmetellä pulujen tolkutonta määrää asuntoni sisäpihalla, kunnes näin paikallisen sedän kantamassa niille leivänmuruja. Eipä aikaakaan, kun myös rotta tuli apajille.

 

6 Myöhäinen lounasaika

Lounasta syödään Puolassa myöhään. Tyypillinen lounasaika klo 12-17 välillä. Moni puolalainen syö aamupäivän aikana hiukopalana sämpylää ja varsinaisen lounas nautitaan vasta iltapäivällä. Luonnollisesti myös päivällinen syödään todella myöhään. Tähän varmasti sopeutuisi kohtuullisen nopeasti, mutta itse kun tekee töitä Suomen aikaan, on päivä aloitettu jo klo 6 paikallista aikaa ja klo 10 pintaan on jo hirveä nälkä!

etätyö diginomadi
Myöhäinen lounas

7 Graffitteja ja tageja

Varsovassa kulkiessa tuntuu, että puhtaat seinät ovat harvemmassa kuin tägätyt seinät. Graffitteja vaan tuntuu olevan aivan joka paikassa. Osaa niistä voi kutsua jo taiteeksi, mutta suurin osa on vaan suttua. Myös jalkakäytävillä on usein maalauksia tai kirjoituksia.

etätyö diginomadi
Allekirjoittanut nojailemassa
etätyö diginomadi
Asunnon kulmalta

 

 

8 Dzień dobry!

Hauskana yksityiskohtana voi huomata että puolalaiset ovat hyvin kohteliaita. Uimahallin suihkusta poistuttaessa toivotetaan hyvää päivänjatkoa. Samoin hissiin tullessa tervehditään ja hissistä lähtiessä toivotetaan päivän jatkot. On siinä suomalaisella ihmettelyä.

etätyö diginomadi
“The worst 20 seconds of your life” http://finnishnightmares.blogspot.com/2015/11/the-worst-20-seconds-in-your-life.html

Varsova on kaupunki joka kehittyy kovaa vauhtia. Pilvenpiirtäjää ja uutta asuinkorttelia nousee kuin sieniä sateella keskustan alueella. Varsova on kaupunki joka menee kohti tulevaa, mutta kaupungin vaikea historia on nähtävissä vanhan kaupungin lisäksi monissa museoissa ja monumenteissa. Varsova ei ole unohtanut historiaansa, mutta ei halua jäädä siihen kiinni. Kaupungissa on omanlaisensa tunnelma johon en ole törmännyt muualla ja jota on vaikea kuvailla. Yksi asia on varmaa. Tulen palaamaan Varsovaan ja toivottavasti pidemmäksi ajaksi. Nähtäväksi jää onko kaupunki enää silloin tunnistettavissa samaksi.

Oletko käynyt Varsovassa? Kiehtooko kaupunki sinua yhtä paljon kuin minua?

Touchdown Warsaw

Saavuimme eilen 9.9. sunnuntaina Varsovaan sinisin siivin 10:15 paikallista aikaa. Takana oli lauantainen Tough Viking kisa ja rinkka painoi selässä normaalia enemmän vatsan kurniessa jatkuvasti nälkäänsä.

https://www.instagram.com/p/BnfpPGLA9ke/?taken-by=digi.nomadi

Lentokentältä selviytymisen jälkeen sunnuntai eteni leppoisissa merkeissä, kun konnari vihelsi pilliin ja leimasi paperilippuun reiän käytetyn junamatkan merkiksi (mikä digitalisaatio häh?). Pääsimme siirtymään kivuttomasti keskustaan ja ruokailun kautta uuteen paikallispubiimme odottamaan avaimia Airb’n’b asuntoomme. Emäntämme saapui (Puolalaiseen tapaan?) muutaman minuutin myöhässä ja esitteli iloisena rajallisella englannillaan kompaktin asuntomme (lisää tästä tilaihmeestä myöhemmin).

https://www.instagram.com/p/BnioilzALa0/?taken-by=digi.nomadi

Ehkä hieman yllättäen ruokaupat eivät sunnuntaina olleet auki joten päädyimme sunnuntaina toistamiseen ulkoruokailuun illan aikana. Sattumalta Meksikolaiseen ravintolaan, jossa meille iloisena kaupattiin Margaritoja. Pikaisella vilkaisulla lähes kaikilla terassin muilla asiakkailla oli kädessään Margarita lasi, joten tokihan mekin voimme yhdet juoda. Makuna drinkki ei mielestäni ollut elämys, mutta alkoholin määrän kanssa puolalaiset eivät pelleile. Ruoan saapuessa pöytään kurkkua lämmitti ja päässä suhisi – Margarita sisälsi lähinnä viinaa, jäitä ja kolme (kyllä kolme) mansikan puolikasta.

https://www.instagram.com/p/BnjgO2TAzTK/?taken-by=digi.nomadi

Kotikadulta saatiin vielä Puolalaista jäätelö ja lähikioskilta aamuksi valmischiapuuroa ja hedelmää. Näillä eväillä lähdettiin tulevaan ensimmäiseen työpäivään ja -viikkoon Varsovassa.

https://www.instagram.com/p/BniMDsMgpvL/?taken-by=digi.nomadi

Aamulla herätys oli jo 6 pintaan ja työn touhussa oltiin 6:30 paikallista aikaa. Päivä kuluikin taas harvinaisen nopeasti, kun yhtäkkiä oli aika lopettaa työt. Töiden jälkeen vuorossa oli ruokakauppa ja kokkailuja. Ruoan jälkeen käytiin vielä jaloittelemassa ja tutustumassa naapurustoon. Asumme varsinaisessa ravintolakeskittymässä ja ympäristössä on useita tunnelmallisia kävelykatuja. 

Huomisen haasteena on löytää uimahalli ja ehkäpä uudet lenkkarit puolisolle. Yllättävää kyllä ne eivät kestäneet paikallista pesukonetta.

etätyö diginomadi pesutulos

Minusta tulee isona diginomadi!

Mikä sinusta tulee isona?

On yksi kysymys, jota jokainen on varmasti jossain kohtaa elämäänsä miettinyt. Nimittäin mikä minusta tulee isona? En usko olevani yksin kysymyksen äärellä, vuosi toisensa jälkeen. Vielä en ole koskaan osannut kysymykseen vastata, vaan jatkan eteenpäin opinnoista, reissusta, työtehtävistä ja elämäntilanteesta toiseen. Viimeisimpinä opintoina suoritin tietojärjestelmäosaamisen ylemmän AMK-tutkinnon ja huomasin opintojen aikana palaavani yhä useammin miettimään samaa kysymystä.

On ihmisiä, joilla on elämässään kutsumus ja niitä onnekkaita, jotka onnistuvat tekemään työtä kutsumuksensa parissa – kokemukseni mukaan nämä ihmiset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Omalla kohdallani kutsumuksen etsimisen olen lopettanut jo pitkän aikaa sitten ja siirtynyt miettimään missä olen hyvä, mikä on palkitsevaa ja haastavaa.

Työmarkkinat ovat nykyistä työnkuvaani vastaavia projektipäällikön töitä pullollaan, mutta onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? En usko sen olevan. Ongelmia ja haasteita on joka paikassa, hieman eri volyymillä organisaation koosta riippuen. Keskityin syventymään omaan työhöni ja arvoihini. Mitä minä arvostan työssä ja työympäristössä, sekä elämässä ylipäätään?

Aikaa itselle ja ajatuksille

Viimeisimmistä opinnoista valmistumisen jälkeen vietin rauhallisen kesäloman matkaillen lapissa ja pohjoismaissa. Syksyllä lyhensin työviikkoani neljään päivään ja ryhdyin tekemään enemmän asioita joista nautin. Aloitin uusia urheilulajeja, luin kirjoja, jatkoin vanhoja harrastuksia, panostin kehonhuoltoon ja uuteen parisuhteeseen. Pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja ymmärsin olevan lähestulkoon unelmatyöpaikassani. Olen löytänyt paikan, jossa pystyn hyödyntämään vahvuuksiani, saan vapaasti kehittää työnkuvaani, tehdä työtä omilla ehdoillani ja järjestämään niin halutessani työaikaani joustavasti. Myös lomia olen aina saanut pitää enemmäin kuin olisi kohtuullista ja tämän ansiosta reissannut maailmalla (19, 20…21 maata? ja lukuisia kuukausia). Mutta oliko tässä kaikki?

Entä jos en panostaisi matkojani ainoastaan lomien ajoille? Entä jos voisinkin tehdä töitä paikkariippumattomasti ja matkustaa samalla? Entä jos omistaisin matkailuauton? Ideoita ja ajatuksia tulvi ovista ja ikkunoista, kunnes lamppu syttyi ja ajatukset kirkastuivat yhteen asiaan.

Isona minusta tulee diginomadi!

Tuumasta toimeen

Aloin järjestää ajatuksiani stepeiksi jotka edistäisivät matkaani kohti diginomadismia  – mitä voin tehdä nyt, kuukauden päästä ja puolen vuoden sisään (kiitos 4 hour work week). Tein listan jota lähdin toteuttamaan pienin askelin kohti tavoitettani (listasta lisää myöhemmin). Välissä ajatuksen ovat muuttuneet retkeilyauton ostosta minikoteihin, mutta tavoitteena pysyy sama kirkas ajatus. Haluan tehdä töitä paikkariippumattomasti minulle mieluisassa ympäristössä tutustuen samalla uusiin paikkoihin ja kulttuureihin.

Nyt olen tilanteessa, jossa omistusasuntoni on vuokralla, olen myynyt tai lahjoittanut ison osan tarpeettomasta omaisuudestani pois (projekti jatkuu edelleen), aloitin blogin kirjoittamisen (iik!) ja olen lähdössä reilun viikon kuluttua kuukaudeksi Portugaliin kokeilemaan etätyöskentelyä auringosta. Tunnelmat ovat odottavat ja samalla ylpeät. Olen edistänyt asioita oman unelmani suuntaan ja pian pääsen ottamaan taas isoja askelia tiellä, jonka toivon jatkuvan pitkään. Varmaksi en tiedä miltä elämäni näyttää vuoden, kahden tai viiden päästä, mutta tiedän että diginomadiksi kasvaminen ei tule jäämään yrityksen puutteesta kiinni!

Varmaan ei tarvisi myöskään erikseen mainita että vähän jännittää – mutta hyvällä tavalla!  🙂