diginomadi

Millaista on työskennellä coworking tiloissa? Kokemuksia Aveirosta

Coworking tilat ovat (kuten kerroin aiemmin) yhteisöllisiä toimistoja joista saa vuokrattua tarvitsemansa välineet tietyksi ajaksi. Coworking tilat tarjoavat mahdollisuuden työskennellä “oikeassa” toimistossa ja elää näin normaalia työläisen arkea työmatkoineen ja -kavereineen. Toimistolla käyminen rytmittää päivää ja tarjoaa työskentelyyn perinteisemmän tilan, joka on omiaan ylläpitämään työskentelyrytmiä. Etätyöskenetelyssä saattaa joskus olla hankala löytää motivaatiota töiden tekoon, jos aurinko paistaa ikkunan ulkopuolella ja palmut heiluvat tuulessa. Coworking tilat tarjoavat myös sosiaalista tukea ja tiloissa on helppo tutustua samalla elämäntilanteessa olevia ihmisiä ympäri maailmaa. Aveirossa coworking tiloja on kaksi: Ocupa Cowork Aveiro ja Fusion Cowork.

Ocupa Cowork Aveiro

Ocupan tilat sijaitsevat Aveiron vanhan kaupungin tuntumassa ja asunnolta matkaa tiloille on noin kilometrin verran. Ocupa tarjoaa minimissään kuukauden paketteja pöydän vuokraamiseen. Halvin paketti maksaa 50€ kuussa ja tarjoaa pääsyn tiloihin (kello 9-19 välillä), internetin, kahvitarvitteet, taukotilan ja puhelinkopin.

Vaikka tila ei tarjoa esimerkiksi päivän tai viikon ajaksi pöytiä, on mahdollista käydä päivän ajan tutustumassa tiloihin ilmaiseksi. Paikalla ollut vastaanottaja kertoi että tällä hetkellä ei olisi edes ollut mahdollista varata paikkaa kuukaudeksi, koska kaikki paikan olivat täynnä. Sain kuitenkin viettää tiloissa päivän tutustumismielessä. Fiilis Ocupassa oli rento ja reipas. Joku puhui kokoajan puhelimessa, verkkopalaverissa tai työkaverinsa kanssa eikä tilassa turhaan pönötetty. Välittömästi teekupin hakemisen jälkeen ensimmäinen “työkaveri” (Puolalainen koodari) tulikin jo juttusille ja päätti keskustelun toteamalla että “if you need anything, just ask!”.

Pöytiä löytyy kahdesta tasosta ja näiden lisäksi on käytössä pieni keittiö, taukohuone, puhelinkoppi, wc-tilat ja isompi neuvotteluhuone varausta vastaan. Kaikki on siistiä ja nykyaikaista, palvelu on hyvää ja ilmapiiri avointa. Kaiken kaikkiaan päivä Ocupassa oli todella positiivinen ja 50€ kuukaudessa hinta tuntuu varsin kohtuulliselta.

Fusion Cowork

Fusion cowork sijaitsee Ocupaa vastapäätä Ria joen toisella puolen. Ocupan lailla Fusion tarjoaa pöytiä kuukausi kerrallaan ja halvin pöydällinen paketti on 139 € kuussa. Pöydän lisäksi palveluun kuuluu 24h pääsy tiloihin, 2 tuntia kokoustilan käyttöä viikossa, alennuksia koulutuksista, keittiö kahvitarvikkeineen, wc-tilat ja tulostin.

Fusion ei tarjonnut testipakettia, mutta koska kokoustila oli vapaana sain vuokrata sen 7 euron tuntihintaan ja näin tutustua tiloihin parin tunnin ajan. Fusion oli isompi ja tiloistaan hienompi kuin Ocupa. Fusionin asiakkaat koostuvatkin enimmäkseen yrityksistä jotka vuokraavat paikkoja henkilökunnalleen toimistohotellin tapaan. Vaikka tila oli isompi ja siellä oli enemmän väkeä oli Fusion tunnelmaltaan kylmempi. Vapaita pöytiä olisi myös ollut tarjolla täyteen bookattusta Ocupasta poiketen.

Fusionin tilat olivat kahdessa kerroksessa ja kaikki oli siistiä, uutta ja tyylikästä. Tunnelmasta vain uupui. Näistä kahdesta Ocupa vei voiton rennolla menollaan ja aidosti yhteisöllisellä tunnelmalla. Suosittelen kaikkia pitkän aikaa ulkomailla töitä tekeviä tutustumaan paikalliseen Coworking tilaan! Coworking tuo rytmiä päivään ja mahdollistaa verkostoitumisen helpolla ja vaivattomalla tavalla!

Ja kaikki menee varmasti hyvin kunhan siivoa jälkensä ja ei luota kehenkään(?)

Ruokaa, ruokaa, ruokaa! Onko Portugalissa halvempaa?

Ruoka Portugalissa on hyvää ja halpaa. Erityisesti liha on Suomen hintatasoon nähden halpaa ja laadukasta. Ruokalasku pyörii viikossa 40-50€ välillä turhia säästelemättä ns. kaikkiruokaisena. Kauppojen tiskit ovat pullollaan kalaa, kanaa, lammasta, nautaa, possua, juustoa ja montaa muuta herkkua.

Jänistä, nautaa, lammasta ja kyyhkyjä (?)

Tuorepuolella kasvikset ja hedelmät paitsi tuoreita, myöskin edullisia ja monipuolisempia kuin Suomessa. Hedelmät ja appelsiinit ovat älyttömän maukkaita ja mikä parasta – aamupuuron sekaan saa ihania tuoreita mansikoita!

Potugali on tunnettu viineistään ja niitä löytyy kaupoista hyllyt väärällään. Kansainvälisiä brändejä ja muiden maiden viinejä ei juuri ole edustettuna kauppojen hyllyillä.

Viinihyllyn lisäksi viiniä on hyvä olla tarjolla… noh, vähän joka paikassa. Jos nyt sattuu pikaisesti tarvitsemaan, vaikka pakastevihanneksia tai leipää valitessa.

Herkkupuolella sokeria ei säästellä ja leivonnaisia kuluu aamusta iltaan. Jokaisella kaupungilla tuntuu olevan oma erikoisuutensa (joista suurin osa liitty kananmunaan) joita valmistetaan perinteitä kunnioittaen ja vaalien. Leivoksista kannattaa maistaa ainakin kuuluisimman pastel de nata leivoksen ja ovos moles (soft egg – hyi) pallurat Aveirosta. Jäätelö on myös vahvasti mukana katukuvassa.

ovosmoles — Ovos Moles – Soft Egg. Kuin öylätti joka on tuupattu täyteen raakaa kananmunan keltuaista ja sokeria. Jessus.

Ravintoloissa on tullut käytyä todella vähän, mutta pienen kokemuksen perusteella pääruokien hinnat liikkuvat 8-14 euron välillä ja ruokajuomat 1-4 euron välillä. Jo 10 eurolla saa mahansa varmasti täyteen.

mungo — Vegaaniravintolakin löytyy pihviravintoloiden välistä.

Kun yrittää vegaaniravintolaan, voi päätyä burgerille.

Ravintoloiden aukioloajoissa on vielä opettelemista. Ravintolat sulkevat ovensa myöhäisen lounaan (yleensä 12:30 -14:00) jälkeen ja avaavat uudelleen illalla 20:00. Useamman kerran on tullut 16:00 jälkeen roikuttua oven kahvoissa ja ihmeteltyä että on se nyt kumma, kun ei ruokaa saa. Maassa maan tavalla – onneksi on aina sentään viiniä ja leivoksia saatavilla. Halvalla.

Työskentelytilat. Missä työskentelet etänä?

Yksi etätyöskentelyn isoimpia haasteita on hyvien työskentelytilojen ja -asentojen löytäminen. Mitä kukin edellyttää tilalta on hyvin yksilöllistä. Toinen voi pystyä tekemään töitä kiireisen kahvilan nurkassa, kun taas toinen edellyttää hiljaista tilaa keskittyäkseen. Perinteisiä vaihtoehtoja työskentelytiloiksi ovat asunto, coworking tilat (tai toimistohotellit) ja kahvilat.

Asunto

Asunnolta työskentely on helppoa ja mukavaa. Aikaiset palaverit on kätevä hoitaa asunnolta ja kaikki oheistarpeet ja mukavuudet löytyvät myös asunnolta. Asunto on myös helpoin paikka johon pystyy rakentamaan mahdollisimman mukavan työpisteen. Työpisteen rakentamisessa on oleellista että käsien asento pysyy rentona, tuoli on säädettävä ja näyttö oikealla korkeudella katsojaan nähden. Usein tämä vaatii oheislaitteiden hankintaa kuten erillinen näppäimistö, hiiri ja monitori tai säädettävä läppäriteline. Oheislaitteden hankinta ei kuitenkaan ole järkevää kuin pidemmillä etätyöpätkillä ja usein paikkaa vaihtaessa täytyy tyytyä siihen mitä on tarjolla.

Asunnosta kannattaa pyhittää työskentelylle tietty tila tai tilat, joissa työskentelee pääsääntöisesti. Tämä voi tarkoittaa aamupalavereiden hoitoa makuuhuoneessa, päivän töiden tekoa ruokapöydän äärellä ja iltapäivän puheluiden hoitamista olohuoneessa. Tärkeää on rytmittää töiden tekoa vaihtelevasti ja pysyä aktiivisena. Jaloittelu ja venyttely kannattaa ottaa tavaksi ja pidempien puheluiden ajan on hyvä kävellä asunnossa tai sen ulkopuolella. Koko päivän paikallaan istuminen huonossa työasennossa on pahimpia virheitä mitä voi tehdä.

Coworking tilat

Jatkuvasti suosiotaan kasvattavat coworking tilat ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia. Coworking tilalla tarkoitetaan toimistohotellia joka tarjoaa (tai pyrkii tarjoamaan) pelkän avotilatyöskentelyn sijaan yhteisöllistä työskentelytilaa. Coworking tilojen konseptin mukaan tilat tarjoavat täyden toimistotyöskentely kokemuksen ja maksamaan joutuu vain tarvitsemistaan tiloista ja palveluista. Yleensä maksua vastaan on tarjolla työpöytä, neuvottelutilat, keittiötilat ja kahvitarvikkeet.

(Kävin testaamassa myös Aveiron coworking tilat – niistä lisää täällä.)

Kahvilat

Kahvilat ovat oivallinen vaihtoehto, jos ei halua erikseen maksaa työskentelytilasta (eikä kaipaa yhteisöllistä ilmapiiriä), mutta haluaa kuitenkin tehdä töitä asunnon ulkopuolella tilan puutteen tai muiden mieltymyksien vuoksi. Tunnelmaltaan sopivien ja tiloiltaan houkuttelevien kahviloiden löytäminen voi olla pienemmissä kaupungeissa hankalaa. Keskusaukioiden ja nähtävyyksien läheisyydellä kahvilat ovat usein kiireisiä, penkit ja tuolit voivat olla epämukavia tai tupakan savu voi olla liian sakeaa. Kahvilan hylkäämiseen työskentelytilana voi olla useita syitä.

Jos kuitenkin löydät sopivan kahvilan, kannattaa jutustella henkilökunnan kanssa ja myös kysyä lupaa tilassa työskentelyyn mikäli aikoo viipyä useamman tunnin. Tällä vältetään se ettet herätä kummastusta tai pahastusta istuessasi koneellasi useamman tunnin putkeen kahvilan nurkassa. Kohteliasta on tottakai myös tilata juotavaa ja syötävää kahvilan tarjoomasta oleskelusi aikana. Kahvilassa työskentely tarjoaa ympäristönä virikkeitä ja ärsykkeitä ja soveltuukin perinteisesti hyvin luovalle työlle kuten kirjoittamiselle.

Blogia julkaisemassa majapaikan kahvilassa.

Mikä sitten sopii itselle?

Itselle sopivin työskentelytila ja -tapa matkalla ollessa löytyy vain testaamalla eri vaihtoehtoja. Myös puiston penkki tai rantapalmuun nojaaminen voi sopia sinulle! Kaikki riippuu omasta kurinalaisuudestasi ja tehtävän työn luonteesta. Jo lyhyessä ajassa alat muodostaa työpäivään liittyvia rutiineja ja sopivat tilat löytyvät siinä ohessa. Oleellista ei ole missä ja miten työskentelet vaan se että työskentelytapa sopii sinulle ja olet tuottava. Odotettavissa kuitenkin on että tilasta riippumatta jo pelkkä läppärillä työskentely tarkoittaa huonoa työskentely asentoa. Parin viikon etätyöskentelyn jälkeen kolotuksia alkaa jo tuntumaan, mutta näitäkin haittoja vastaan voi taistella eri keinoin (omistani lisää myöhemmin).

Työajat, aikaero ja -vyöhykkeet. Kuinka hallita kalenteria aikavyöhykkeiden välillä matkustaessa?

Työskennellessä ulkomailla on otettava huomioon aikavyöhykkeet. Aikavyöhykkeillä ei ole niinkään merkitystä, jos työskentelet freelancerina tai olet yksityisyrittäjä. Töitä voi tehdä oman mielen mukaan mihin aikaan päivästä vain. Jos kuitenkin teet töitä täysipäiväisesti jonkun muun palkkalistoissa, on sinun huomioitava kotimaasi ja kohteesi aikaero. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä sitä ei ei aina ole. Seuraavassa vinkkejä kuinka voit käytännössä helpottaa kalenterin hallintaa eri aikavyöhykkeiden välillä.

Aikaero kohteen valinnassa

Kohteen valinta on ulkomaan vaihtoa tai diginomadointia suunnitellessa ensimmäisiä kysymyksiä joka tulee ratkaista. Tämä on erityisen tärkeää, jos työpäiväsi ovat täynnä tapaamisia ja viestintää.

Ota huomioon että:

Länteen mennessä päivärytmisi tulee aikaistumaan. Työt herätään tekemään aikaisin ja vastaavasti päivä loppuu kotimaassa totuttua aiemmin.
Itään suunnatessa päivärytmisi myöhästyy. Työt aloitetaan myöhemmin ja aamulla ei tarvitse herätä aikaisin palavereiden vuoksi. Toisaalta myös päivät päättyvät myöhemmin.

Euroopassa liikkuessa aikavyöhykkeiden vaikutukset ovat vielä maltillisia ja puhutaan maksimissaan kahden tunnin heitosta länteen Suomesta katsoen. Jos olet aamuvirkku ja aikaisin herääminen ei sinua häiritse, voi länsi olla lähtökohtaisesti oikea suunta sinulle. Mikäli harkiset lähtöä Jenkkeihin, kannattaa tämä miettiä tarkkaan. Käytännössä sinun ei ole järkevästi mahdollista tehdä työpäivää samaan aikaan EU:n kanssa, jos et tee töitäsi yöllä. Perinteinen 09-17 suomessa olisi Jenkkien itärannikolla 02-09. Täysi yövuoro. Jenkkeihin lähtö on toki mahdollista, mutta edellyttää työn joka ei ole aikariippuvainen varsinkaan muiden aikatauluista. Silloin voit tehdä työsi paikalliseen aikaan päivällä.

Jos taas lähdetään itään ja aasiaan (varsin suosittuihin kohteisiin kuten Thaimaa), puhutaan usein vähintään 5 tunnin heitosta. Tällöin päivärytmisi tulee väkisin kääntymään ja töiden teko ajoittuu paikallista aikaa iltaan. Aamulla voit herätä rauhassa, katsella nähtävyyksiä, urheilla, lounastaa, ottaa päiväunet ja käydä töiden kippuun iltapäivällä. Tästä ei vielä ole omaa kokemusta, mutta kuullostaa aika hyvältä – eikö?

Aikoihin sopeutuminen

Sopeutuminen kahteen eri aikaan vaatii hieman totuttelua. Itse suosittelen laittamaan kalenteriin näkyville sekä kotimaan että kohteen aikavyöhykkeet vierekkäin. Tämä helpottaa aikojen hahmoittamista ja kalenterin hallintaa.

Tapaamisia sopiessa on aina selkeintä on puhua kotimaan (eli asiakkaiden) ajoista. Näin vältytään turhilta sekaannuksilta, kun kenenkään ei tarvitse olettaa että mistä ajasta on puhe. Varmista myös kokouskutsuja tehdessäsi että kalenteriohjelma on oikealla aikavyöhykkeellä osallistujien kannalta. Mukavan lisähaasteen tietysti luo se, jos tapaamisessa on osallistujia useista eri aikavyöhykkeistä. Silloin kannattaa muuten jo kirjoittaa tapaamisen kuvaukseen minkä aikavyöhykkeen aikaa tarkoitetaan!

Viisasta toki on myös huomioida että tapaamisia ei sovittaisi liian aikaisin Suomen aikaan, jotta työajat pysyvät miellyttävinä. Aikaeroa Suomen ja Portugalin välillä on kaksi tuntia. Itselleni koen sopivan aikaisin heräämisen ja päivän aloittamisen viimeistään 7 aikoihin. Päivä etenee nopeasti ja töiden ollessa ohi on valoisan aikaa jäljellä vielä runsaasti. Vapaa-ajan voi käyttää kaupunkiin tutustumiseen ja harrastuksiin.

Kulttuurierot ja lomapäivät

Kohteessa ollessa sinun on myös sopeuduttava paikalliseen kulttuuriin. Etelä-Europaassa siestat ovat yleisiä ja esimerkiksi co-workin tilat, toimistot, kaupat ja kahvilat saattavat sulkea ovensa pariksi tunniksi (täällä 12:30-14:00) keskellä päivää. Jos tarkoituksesi on tehdä töitä muualta kuin asunnoltasi käsin, huomioi tämä pitkä lounas ja vältä tapaamisten sopimista sen ajaksi.

Päivärytmin eroavaisuuksien lisäksi on mahdollista että kohteessa on Suomesta eroavia juhlapyhiä ja vapaapäiviä. Varmista nämä erityisesti isojen pyhien (esim. pääsiäinen, joulu) yhteydessä. Voi olla että koko maa on yllättäen kiinni muutaman päivän ja tähän on varauduttava sekä työtilojen, ruokailun että vapaa-ajan vieton osalta. Paikalliset juhlapyhät ovat kuitenkin ennen kaikkea mahdollisuus! Tutki mitä perinteitä ja tapahtumia pyhien aikaan on tiedossa. Opit uutta, tutustut uusiin ruokalajeihin ja saatat löytää itsesti yllättäen pääsiäissaattuesta tai markkinahumusta!

Maanantai – Segundaa tuuppaa

Portugali ei ole kielenä siitä helpoimmasta päästä. Kieli ei kuulosta selkeästi miltään itselleni ennestään tutulta kieleltä. Osaan sanoa hei (ola), kiittää (obrigada), sanoa hyvä (bom) ja kyllä (sim). Ääntäminen on varmasti päin honkia, mutta jo yrittämisellä ja muutamalla sanalla saa ilahdutettua paikallisia. Seuraavan muutaman viikon aikana kielivarasto saattaa karttua jonkin verran, mutta kokonaista keskustelua en tule pystymään käymään kielellä. Yksi sana kuitenkin jäi heti mieleen ja ilahdutti – nimittäin maanantai. Maanantai on Portugaliksi segunda!

Etelä-Euroopan meno voi tuntua usein laiskalta ja vähän liiankin rennolta pohjoismaalaisen makuun. Kaupat on ihan ok laittaa kiinni keskellä päivää pariksi tunniksi, tapaamisten sovitut kellonajat ovat vähän suuntaa-antavia liikennemerkeistä puhumattakaan ja ylipäätään elämää ei vaan oteta niin vakavasti. Toisaalta onko sillä aina väliä, jos seinässä on vähän eri väristä kaakelia tai muuten vaan tuppaa välillä tulemaan sekundaa? Jos jokainen viesti, dokumentti ja tehtävä ei ole viilattu huippuunsa? Ei se ole maailmanloppu. Ehkä tästä Portugalissa asumisesta saa myös pikkutarkka projektipäällikkö vaikutteita parempaan suuntaan.

Ensimmäinen (työ)viikko diginomadina

Ensimmäinen viikko täällä Aveirossa alkaa olemaan pulkassa ja ihan puhtaasti työviikosta ei kehtaa puhua. Olin nimittäin keskiviikon kokonaan ja maanantaina sekä tiistaina ja torstaina osan päivää sairaslomalla flunssan kourissa. Lenssu alkoi jo viime viikon perjantai-lauantai yönä ja paheni huomattavasti sunnuntaisen matkustuspäivän ja lentämisen ansiosta. Ensimmäisen täälläoloviikkoni aikana olin kuvitellut käyväni kaupungilla, hölkillä, paikallisella salilla ja uimassa nauttien auringosta. No, toisin kävi.

Halusinkin nyt kirjoittaa enemmän sairastelusta tien päällä ja sen käsittelystä kuin pelkästä etätyöskentelystä (ensimmäisestä diginomadiviikosta toki myös pari sanaa). Selvää on että jos matkustat pidempään tai useasti, tulet ennen pitkään sairastumaan flunssaan tai muuhun tautiin matkoillasi. Vaikka se on aina yhtä inhottavaa voi siitäkin selvitä kunnialla, kun muistaa pari asiaa.

Lenssu – Flu – Gripe

En ole ollut flunssassa ainakaan viimeiseen puoleentoista vuoteen. Voitte arvata että flunssan ajoitus meinaa hieman nyppiä hermon päästä. Niinkuin sairastuessa millä vaan matkalla olisi helppo pahoittaa mielensä ja vajota voivottelemaan. Tämä on kuitenkin epäedullista paranemisen kannalta ja paras vaihtoehto on hyväksyä tilanne. Hyväksymisen jälkeen voi keskittyä paranemiseen ja yrittää levätä, tankata vitamiineja, sekä tehdä kevyitä kroppaa aktivoivia ja avaavia venytyksiä sekä liikkeitä.

Levon lisäksi paikallisia perinteisiä lääkkeitä kannattaa lähes aina kokeilla. Vaikka vuosi sitten huhtikuussa jouduin myöntämään tappion kroatialaisen “vatsalääkkeen” edessä. Silloin minulla nousi yllättäen kova kuume ja sain viettää aikani vessassa oksentaen tai istuen. Kun asunnon omistava paikallinen rouva kuuli tästä, loihti hän kiireen vilkkaa äitinsä kanssa paikallisen rohdon: tankoparsaa oliiviöljyllä ja keitetyillä kananmunilla. Kiittelin kovasti ja vakuuttelin syöväni tämän puhdistavan ihmelääkkeen, mutta heti oven sulkeutuessa oli pakko heittää lautanen pöydälle ja juosta vessaan oksentamaan. Pelkkä annoksen haju alkoi heikottamaan ja toi tullessaan taas uuden pahoinvoinnin aallon.

photo_2018-03-21_09-30-39 — Kaunis ele, mutta vieläkin puistattaa.

Varovasti googlettelin hieman portugalilaisia flunssalääkkeitä ja yleisin tulos oli sitrunatee (Cha de Lima). Kuulostaa hyvältä. Samalla kompastuin sivuun, jossa kerrottiin Portugalin (hävettää kuinka vähän tiedän itseasiassa koko maasta ja sen historiasta) olleen maa joka toi teet eurooppaan aasiasta lähetyssaarnaajien matkassa. Tee on portugaliksi “cha” eli sama kuin kiinan ja japaninkielellä. Oli muuten myös portugalilaisen prinsessan (Catherine of Braganza) anstiota että Briteissä juodaan teetä (lähde)! Teekulttuuri on täällä voimissaan ja olenkin juonut teetä jo kyllästymiseen asti.

Cha de Limat ovat jääneet vähemmälle inkivääriteen ollessa suosikkijuomani. Toki sitruunaa olen sekaan sinnekin laittanut. Apteekista löysin myös länsimaisempia flunssalääkkeitä. On muuten ihan viisasta opetella sanomaan paikallisella kielellä yleisimmät vaivat (flunssa, yskä, mahatauti jne.) sillä apteekit usein palvelevat ns. tiskin takaa mallilla. Niin täälläkin. Onnekseni apteekkari oli nuorempi naishenkilö joka puhui oikein hyvää englantia ja en joutunut turvautumaan viittomakieleen.

Tutut lääkkeet apteekista.

Työpisteellä kaikki tarpeellinen.

Verkkopalaverit

Kuten olen aiemmin lyhyesti kertonut itsestäni toimin projektipäällikkönä ohjelmistotuotannossa. Työpäiväni koostuvat siis enimmäkseen viestinnästä ja verkkopalavereista. Ne vähät päivät joina tällä viikolla pystyin tekemään töitä olivat täynnä verkkopalavereita asiakkaiden ja oman porukan kanssa. Omalla porukalla tarkoitan siis yrityksen sisäisiä palavereita. Iso osa asiakkaistani tiesivät etukäteen että olen lähdössä diginomadoimaan ja palaverit usein alkoivatkin tiedustelulla että “millaista siellä on?” tai “ootko sä nyt siellä?”.

Asunnon verkkoyhteys on todella hyvä ja mitään pätkimistä tai tökkimisiä ei ole palavereissa sattunut. Ainoastaan äänen pettäminen flunssan vuoksi on luonut haasteita. Lisäksi totuttelua on vaatinut eri aikavyöhykkeellä oleminen ja miettiminen että mihinkäs aikaan se palaveri nyt oikein olikaan paikallista aikaa. Töitä olen tähän mennessä tehnyt ainoastaan asunnolta, jossa on riittänyt rauhallinen tila jokaiselle asukkaalle huolimatta siitä että täällä on itseni lisäksi tutkija, vauva ja kitaraa soittava koti-isä. Jatkossa aion kokeilla työskentelyä myös kahviloissa, yliopiston tiloissa sekä paikallisessa co-working tilassa. Näistä kaikista kirjoitan lisää myöhemmin.

Yhteenvetona ensimmäisestä viikosta voin sanoa että niistopaperia kuluu ja meno on inkivääristä, mutta ei anneta sen masentaa. Vencer a gripe!

Ensimmäiset tunnelmat Aveirosta

Aveiro (uh-vey-roo) kaupunkina sijaitsee Portugalin rannikolla noin 70 kilometriä Portosta etelään. Aveirossa on vajaa 80 000 asukasta ja se on historiallisesti ollut tärkeä suolan tuottaja ja myyjä. Kaupunki sijaitsee Ria joen rannalla ja sitä kutsutaan mm. Portugalin Venetsiaksi ja karkinväriseksi kanavakaupungiksi (lähde).

Aveiro on suomalaisille vielä kohtuullisen tuntematon kohde, mutta turistit ovat maailmalta löytäneet myös tänne. Kanavan varrelta löytyy (myös off-seasonina) gondoli- ja tuktuk-ajeluiden kaupittelijoita. Tunnelma näin maaliskuun lopulla on kuitenkin hyvin rauhallinen, iso osa ravintoloista pitää ovensa kiinni ja kadut ovat hiljaisia. Tilanne tulee varmasti muuttumaan kevään edetessä. Paikalliset tiesivät kertoa että jo huhtikuusta eteenpäin alkaa kevät ja tuo tullessaan turistit. Maaliskuu on viimeinen kuukausi, kun asuntoa kannattaa vuokrata pidemmäksi aikaa. Huhtikuusta eteenpäin on kannattavampaa vuokrata asuntoa päivien ja viikkojen pätkissä turisteille.

Itse olen onnekas ja pääsen majoittumaan ystävieni nurkissa vanhan kaupungin tuntumassa. Säästän rahaa asumisessa, hyödyn kaupunkituntemuksesta ja yksinäisyys ei pääse yllättämään oudossa maassa ja kaupungissa ollessa. Toki uusia tuttavuuksia pääsee aina tekemään, mutta keskustelut jäävät yleensä pinnallisiksi ja satunnaisissa kohtaamisissa ei päästä small talkia pidemmälle (lisäksi nimeksi saattaa tarttua Señorita Finland mikä voi pidemmän päälle kyllästyttää).

Matka Tampereelta Aveiroon

Saavuin Portugaliin eilen paikallista aikaa noin 14:30. Perillä Aveiron asunnolla olin noin 17:30. Reittini kulki Munchenin kautta välilaskulla Portoon Lufthansan siivillä. Tällä hetkellä tarjolla olevista yhteyksistä on tämä paras vaihtoehto hinta-laatusuhteeltaan (meno-paluu vajaa 250€). Matka-aika oli lennoissa Muncheniin noin 2,5 tuntia ja edelleen Portoon noin 2 tuntia 50 minuuttia. Välilasku Munchenissä kesti vajaa 3 tuntia, mutta valitettavasti jatkolennon lähtö viivästyi huonon kelin vuoksi 2,5 tuntia.

munich green wall — Ihastuttava viherseinä (oikeasti valaistu valokuva) Munchenin lentokentän kahvilassa.

Portossa edessä oli vielä 40 minuutin metro Campanhan juna-asemalle ja sen jälkeen noin tunnin lähijunailu Aveiroon. Tarjolla oli nopeampia yhteyksiä, mutta hitaampi lähijuna on selkeästi halvempi maksaen vain 4 euroa.

capanha sun — Campanhan juna-asemalla väsyneenä ja kurkkukipuisena, mutta ei haittaa! Aurinko paistaa!

Perillä Aveiron juna-asemalla olin 17:12. Jos matkaan lasketaan päälle suomen siirtymä lenrokentälle (bussi lähti 02:20 Tampereelta), tulee matka-ajaksi 17 tuntia. Ei pisimmistä päästä, mutta ihan kohtuullinen matka tänne on. Ja sen kuulkaa huomaa! Täällä ei sada räntää, talot ovat kivisiä (ja kaakelilla päällystettyjä), pihoissa on sitruunapuita, kanoja, hevosia, lampaita ja haikaroita (pesimässä korkeiden tolppien päässä)!

Kaiken kaikkiaan ensi vaikutelmat Portugalista ja Aveirosta ovat todella positiiviset. Tästä se lähtee – kuukausi aikaa näissä maisemissa!

Kenelle diginomadi-blogi on tarkoitettu?

En ole koskaan ennen kirjoittanut blogia, mutta diginomadiksi pyrkimisen koen aiheena itselleni niin tärkeäksi että siitä kirjoittaminen on lähes pakollista (lisää minusta voit lukea täältä). Blogin pitäminen auttaa ennen kaikkea itseäni jäsentämään ajatuksiani ja rakentamaan diginomadiksi pyrkimisestä suunnitelmallista matkaa. Omien tavoitteideni saavuttamisen tukemisen lisäksi suomenkielisiä diginomadismiin liittyviä blogeja ei ole kovin montaa – ehkä tämän blogin sisältö kiinnostaa muitakin? Blogi tulee sisältämään näkökulmia ainakin seuraaviin (mutta ei näihin rajoittuen) diginomadismin osa-alueisiin:

kokemukset diginomadin arjesta
kohdereportaasit kulloisestakin kohteesta
työ, ura ja oravanpyörä diginomadistina
teoriaa diginomadismista

Kokemuksia diginomadin arjesta

Aloittelevana diginomadina kerron omakohtaisista kokemuksistani diginomadismista. millaisia asioita on odotettavissa mm. työtilojen, työskentelyn, terveyden ja ihmissuhteiden osalta? Mikä meni vikaan, mikä yllätti, mitä ei kannata tehdä ja mikä taas on suositeltavaa ja miksi.

Kohdereportaasit

Jokaisesta kohteestani pyrin kertomaan kaiken oleellisen diginomadiksi suunnittelevaa varten. Perustietojen (kuten kustannustaso, majoitustilanne ja co-working tilat) lisäksi kerron omakohtaisia kokemuksiani ja vinkkejä kulloisestakin kohteesta.

Työ, ura ja oravanpyörä

Oravanpyörä-osiossa kerrotaan eri tavoista tai rooleista joita diginomadistilla voi olla. Yleisin ja suosituin rooli on yrittäjyys. Yleistä on myös mikro-yrittäjinä ja freelancerina toimiminen. Harvinaisempia ovat diginomadit joilla on täysipäivänen työ ja ura. Näiden roolien hyviä ja huonoja puolia pohditaan tarkemmin oman kokemuksen kautta keskittyen ensin ura-nomadiin ja siirtyen sitten passiivisten tulonlähteiden ja yrittäjyyden maailmaan.

Teoriaa

Diginomadismin teoria-osuudessa kerron tarkemmin siitä mitä diginomadismi on käsitteenä ja ilmiönä. Maailma ja työelämämuuttuvat tarjoten uusia mahdollisuuksia työskennellä paikkariippumattomammin ja vapaammin. Kuka näin voi tehdä ja missä?

Muut aiheet

Muina blogin aiheina käsitellään mm. stressinhallintaa ja diginomadin tarvitsemia työvälineitä. Blogin on tarkoitus kasvaa kirjoittajan kokemusten karttuessa ja myös aihe-alueet tulevat mukautumaan kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.

Minusta tulee isona diginomadi!

Mikä sinusta tulee isona?

On yksi kysymys, jota jokainen on varmasti jossain kohtaa elämäänsä miettinyt. Nimittäin mikä minusta tulee isona? En usko olevani yksin kysymyksen äärellä, vuosi toisensa jälkeen. Vielä en ole koskaan osannut kysymykseen vastata, vaan jatkan eteenpäin opinnoista, reissusta, työtehtävistä ja elämäntilanteesta toiseen. Viimeisimpinä opintoina suoritin tietojärjestelmäosaamisen ylemmän AMK-tutkinnon ja huomasin opintojen aikana palaavani yhä useammin miettimään samaa kysymystä.

On ihmisiä, joilla on elämässään kutsumus ja niitä onnekkaita, jotka onnistuvat tekemään työtä kutsumuksensa parissa – kokemukseni mukaan nämä ihmiset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Omalla kohdallani kutsumuksen etsimisen olen lopettanut jo pitkän aikaa sitten ja siirtynyt miettimään missä olen hyvä, mikä on palkitsevaa ja haastavaa.

Työmarkkinat ovat nykyistä työnkuvaani vastaavia projektipäällikön töitä pullollaan, mutta onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? En usko sen olevan. Ongelmia ja haasteita on joka paikassa, hieman eri volyymillä organisaation koosta riippuen. Keskityin syventymään omaan työhöni ja arvoihini. Mitä minä arvostan työssä ja työympäristössä, sekä elämässä ylipäätään?

Aikaa itselle ja ajatuksille

Viimeisimmistä opinnoista valmistumisen jälkeen vietin rauhallisen kesäloman matkaillen lapissa ja pohjoismaissa. Syksyllä lyhensin työviikkoani neljään päivään ja ryhdyin tekemään enemmän asioita joista nautin. Aloitin uusia urheilulajeja, luin kirjoja, jatkoin vanhoja harrastuksia, panostin kehonhuoltoon ja uuteen parisuhteeseen. Pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja ymmärsin olevan lähestulkoon unelmatyöpaikassani. Olen löytänyt paikan, jossa pystyn hyödyntämään vahvuuksiani, saan vapaasti kehittää työnkuvaani, tehdä työtä omilla ehdoillani ja järjestämään niin halutessani työaikaani joustavasti. Myös lomia olen aina saanut pitää enemmäin kuin olisi kohtuullista ja tämän ansiosta reissannut maailmalla (19, 20…21 maata? ja lukuisia kuukausia). Mutta oliko tässä kaikki?

Entä jos en panostaisi matkojani ainoastaan lomien ajoille? Entä jos voisinkin tehdä töitä paikkariippumattomasti ja matkustaa samalla? Entä jos omistaisin matkailuauton? Ideoita ja ajatuksia tulvi ovista ja ikkunoista, kunnes lamppu syttyi ja ajatukset kirkastuivat yhteen asiaan.

Isona minusta tulee diginomadi!

Tuumasta toimeen

Aloin järjestää ajatuksiani stepeiksi jotka edistäisivät matkaani kohti diginomadismia – mitä voin tehdä nyt, kuukauden päästä ja puolen vuoden sisään (kiitos 4 hour work week). Tein listan jota lähdin toteuttamaan pienin askelin kohti tavoitettani (listasta lisää myöhemmin). Välissä ajatuksen ovat muuttuneet retkeilyauton ostosta minikoteihin, mutta tavoitteena pysyy sama kirkas ajatus. Haluan tehdä töitä paikkariippumattomasti minulle mieluisassa ympäristössä tutustuen samalla uusiin paikkoihin ja kulttuureihin.

Nyt olen tilanteessa, jossa omistusasuntoni on vuokralla, olen myynyt tai lahjoittanut ison osan tarpeettomasta omaisuudestani pois (projekti jatkuu edelleen), aloitin blogin kirjoittamisen (iik!) ja olen lähdössä reilun viikon kuluttua kuukaudeksi Portugaliin kokeilemaan etätyöskentelyä auringosta. Tunnelmat ovat odottavat ja samalla ylpeät. Olen edistänyt asioita oman unelmani suuntaan ja pian pääsen ottamaan taas isoja askelia tiellä, jonka toivon jatkuvan pitkään. Varmaksi en tiedä miltä elämäni näyttää vuoden, kahden tai viiden päästä, mutta tiedän että diginomadiksi kasvaminen ei tule jäämään yrityksen puutteesta kiinni!

Varmaan ei tarvisi myöskään erikseen mainita että vähän jännittää – mutta hyvällä tavalla! 🙂