Say what? 30 vuotta 30 kaupunkia (30v30k) on ajatus joka heräsi jo yli vuosi sitten erään ikääntymiskeskustelun kautta. En ole erityisen kiinnostunut iästä ja ikäkriisiä ei ole näkyvissä. En myöskään välitä isoista juhlista joten kolmekymppisten järjestäminen tuntui etäiseltä ajatukselta. Sen sijaan mielessäni kypsyi uuden vuosikymmenen juhlistamiseksi erilainen ajatus. Ensimmäisenä 30 vuotisvuotenani tulisin vierailemaan 30 kaupungissa.
Säännöt:
maalla ei ole merkitystä
voi olla kaupunki jossa olen ollut ennenkin
vierailun pituus vähintään päiväretki
Jotta vuoden aikana ehtii vierailemaan 30 kaupungissa tarkoittaa se 0,57 kaupunkia viikossa. Jos reissulle pääsee jokatoinen viikko, pitäisi vierailla 1,2 kaupungissa. Tällä matikalla kun hahmoittelee tulevaa vuotta, tulee se sisältämään paljon kotimaan matkailua ja lomien aikaan toivottavasti pidempää roadtrippiä. ♥️
Asiathan loksahtelevat taas jännästi paikalleen, koska aiemmin tänä syksynä ostimme viimein camper vanin. Ajatus siitä on kypsynyt jo useamman vuoden, mutta nyt se realisoitui tietenkin vahingossa ja suunnittelematta. Siitä lisää täällä.
Sen lisäksi meille muutti elokuussa pieni ihana koira. Koira löysi kotiin Romanian koiratarhalta Kulkurit yhdistyksen kautta. Mieheni on jokusen vuoden tehnyt vapaaehtoistyötä yhdistyksessä ja olemme molemmat hyvin eläinrakkaita. Yksi kaunis päivä sitten meidän koirus ilmestyi Kulurien kotia etsiviin koiriin. Ilmoitin heti miehelle että katso, tässä on mun koira ja niin siinä sitten kävi. Tarhalla kadulta löytynyt Hannah löysi tiensä Tampereen kupeeseen ja manseutui Tanaksi (Hannah>Montana>Tana).
Kaiken kukkuraksi slow travel ja maata pitkin matkustaminen ovat parin viime vuoden aikana tuntuneet enemmän ja enemmän omalta jutulta. Nyt olosuhteetkin hienosti tukevat tätä elämäntapaa ja lisää potkua suunnitelmien toteutukseen saadaan 30v30k listalla.
Blogiin tulee kaupungeista ja vierailuista lyhyet katselmukset ja oma kategoria. Siis 30 lasiin ja menoksi! 😎
Toinen kaupunki 30 vuotta 30 kaupunkia listalla on Saarijärvi! Eikä mistään erityisestä syystä! 😀
Saarijärvi on pieni kaupunki n. 60 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen. Saarijärvessä ei ole mitään kovin mielenkiintoista tai erikoista (tietääkseni) vaan se valikoitu syntymäpäivä viikonlopun mökkeilukohteeksi parin kriteerin pohjalta: maksimi 3 tunnin ajomatkan päässä ja kohtuullisen hintainen.
Vietimme puolison ja koiramme kanssa leppoisat pari päivää mökillä paossa arjen kiireitä, juhlia ja remontteja. Kun Tampereella satoi vettä, Saarijärvellä tuli lunta. Koirammekin pääsi ensimmäistä kertaa retkelle kanssamme ja otti asian omaan rauhalliseen tapaansa. Autoilua hieman vielä harjoittelemme, kun kaikki on uutta ja outoa entiselle kadun asukille. Autoiluissakin isoin haaste tuntuu olevan matkapahoinvointi.
Uikkaritkin oli pakattu mukaan jotta voisimme piipahtaa paikallisessa uimahallissa “Aarresaaressa“. Lepo, sauna ja glögi kuitenkin voittivat. Hiljaisella mökillä, rauhallisessa lumisateessa oli oivallista parannella uudelle vuosikymmenelle kypsyneitä kankkuja.
Viikonlopun latauksen jälkeen jaksaa taas tarttua tuleviin töihin ja tovin päästä siirtyä mieli virkeänä joulun viettoon. Hyvä aloitus uudelle vuosikymmenelle.
Ihana, tunnelmallinen Porvoon vanha kaupunki kiilaa 30v30k listan ensimmäiseksi kaupungiksi. Vietin Porvoossa 1.12. – 5.12. välisen ajan työhommissa. Porvoo sai toimia myös ensimmäisen kansainvälisen hankkeeni ensimmäisen viikon näyttämönä. Aloitimme tällä viikolla yrityspartnerina kaksi vuotta kestävässä erasmus+ hankkeessa johon osallistuu oppilaitoksia neljästä eri maasta. Majoitus olis Porvoon vanhan kaupungin ytimessä Pariisin Villessä. Pariisin Ville valmistaa itse omat aamupalansa ja ne ovat kerrassaan maittavia. Se ei sinällään yllätä sillä hotellin omistajat toimivat myös ravintolamaailmassa pyörittämällä naapurin Meat Dirstrictiä ja suosittua SicaPelleä.
Porvoossa olin toista kertaa, kun ensimmäisen kerran siellä tuli käytyä toissa kesänä päiväretkellä. Kesäinen Porvoo oli todella helteinen ja tietysti kaunis, mutta jollain tapaa talvinen Porvoo oli viehättävämpi ja tunnelmallisempi – vaikka lunta ei nimeksi ollutkaan.
Viimeisin etätyöpätkäni Hollannin Enscedessä tarjosi maalis-huhtikuun vaihteessa keväistä ilmaa, kiipeämistä, päiväretkiä, yllättävän paratiisin ja arkisen elämän harmituksen aiheen.
Ensin pakollinen Amsterdam
Amsterdam on yksi Euroopan tunnetuimmista kaupunkikohteista. Schipolin lentokenttä on yksi maailman kiireisimmistä kentistä. Amsterdam houkuttaa matkailijoita läheltä ja kaukaa kuuluisien kanaaliensa ja tietysti koffareidensa takia. Amsterdam on yksi maailman harvoista kolkista jossa kannabiksen myyminen ja käyttäminen on laillista. Myynti ja kulutus rajoittuu turistien osalta niin sanottuihin koffareihin eli coffee shoppeihin.
Amsterdam on kaunis kaupunki, jossa on paljon nähtävää myös koffareiden ulkopuolella. Olen itse käynyt Damissa niin keväällä, talvella kuin kesällä ja säästä riippumatta kaupungissa on oma viehätyksensä.
Tälläkin kertaa Amsterdam oli “pakollinen pysäkki”, kun matka Hollantiin taittui lentokoneella. Lentoni laskeutui aamulla ja olisin hyvin voinut viettää muutaman tunnin kaupungissa ennen matkan jatkamista Hollannin toiselle puolelle Enschedeen. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa suoraan kohteeseen ja hyppäsin kentältä suoraan junaan Hollannin halki.
Kun kerran on Amsterdamin nähnyt, alkaa kiinnittämään enemmän huomiota massaturismin negatiivisiin puoliin. Amsterdamissa ne ovat hyvin ilmeisiä liiallisten ihmismäärien, kalliiden majoitusten ja muutenkin kalliiden hintojen kautta. Lisäksi ongelmia aiheuttavat huumeturistit, jotka ottavat yliannostuksia milloin milläkin aineella joista sitten varoitetaan katujen valotauluilla. Jos ei vedä yliannostusta, voi vähintään aiheuttaa selkkauksia ja käyttäytyä mahdollisimman töykeästi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Koffareiden savu ja huumeturistit jäivät tällä kertaa välistä.
Elämää Amsterdamin ulkopuolella?
Minulle tarjoutui mahdollisuus majoittua muutama viikko ystävien luona Hollannin itärajalla Enscheden kaupungissa (lisää tietoja täällä). Tietenkin tartuin tilaisuuteen.
Lähdin reissuun kevyillä eväillä (mm. sukat unohtuivat pakata hups) ja kevein mielin. Hollannissahan elämä on helppoa ja nykyaikaista. Muuten kyllä, mutta maksamisen osalta ei!
Hollannissa Visa ja MasterCard maksukortit ovat vähemmistöä ja toimivat hyvin harvassa paikassa. Älä siis luota siihen että kortilla voi maksaa, koska suurella todennäköisyydellä korttisi ei toimi Amsterdamin ulkopuolella pienemmissä kaupungissa.
Pankkiautomaatit joista rahaa voi nostaa ovat myös yllättävän harvassa. Automaattien osalta on myös sama haaste, eli Visa ja MasterCard ovat vähemmistöä joilla rahan nostaminen ei aina onnistu. Kortin myöntänyt pankki saattaa myös vaikuttaa kortin toimivuuteen. Kokemukseni mukaan parhaiten on toiminut DanskeBankin tarjoama MasterCard jolla on saanut nostettua rahaa mm. Filippiiniläisellä saarella Debit puolelta, kun muut kortit (Visa ja DinersClub) ja pankit on hylätty (Nordea ja Osuuspankki).
Isolla todennäköisyydellä toimiva pankkiautomaatti löytyy rautatieaseman läheisyydestä. Kun löydät toimivan automaatin, paina sen sijainti mieleesi ja palveluntarjoaja.
Pari viikkoa reissulla jo olleena sorruin silti ajatukseen että kyllähän siellä nyt kortti toimii. Mutta ei, ei toimi. Olin maksukyvyttömänä niin kaupoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja kiipeilykeskuksella. Kiipeilykeskuksella minut pelasti ystävällinen nuori nainen joka maksoi sisäänpääsyni ja siirsin hänelle verkkopankista rahaa. Ravintoloissa kolehtia kerättiin porukalla jotta saatiin maksut kasaan. En kuitenkaan suosittele tätä taktiikkaa. Helpommalla pääsee, kun vaan kantaa rahaa mukanaan. 😅
Loppuun ravintolasuositus
Myös tässä ravintolassa tuli kerättyä kolehtia ja pakko heittää suositus: Het Paradisj! Sain ystävältäni kutsua liittyä heidän seurueeseensa illalliselle. Lähdin mielelläni mukaan sen kummemmin tietämättä mihin. Olen sekasyöjä ja odotukseni eivät olleet kovin korkealla, kun kuulin että menemme kasvisravintolaan. Syön kyllä kasvisruokaa, mutta yleensä parhaimmat elämykset tulevat intialaisen tai nepalilaisen kasvisruoan suunnilta.
Nyt olin kuitenkin todella vaikuttunut heti, kun astuimme ovesta sisään. Het Paradisj pn nimensä mukaisesti ihanan vehreä keidas joka on täynnä veikeitä yksityiskohtia ja tee-se-itse oivalluksia. Pelkästään ravintolan sisutuksen tutkimus on jo elämys itsessään.
Kun vielä ruoka oli erinomaista, varasin suoraan pöydän seuraavalle viikolle laskun maksamisen yhteydessä. Pöydän varaaamanin onkin suositeltavaa sillä ravintola on usein täynnä. Eikä suotta ♥️
Ennen matkalle lähtemistä tulee usein miettineeksi toimiiko oma pankkikortti perillä maksamiseen ja rahan nostamiseen samoilla tavoin kuin kotona. Pitäisikö kuitenkin vaihtaa rahaa jo Suomessa kohdemaan valuuttaan ja paljonko sitä kannattaa olla? Toiset ovat hyvinkin tarkkoja ja karsivat viimeiseen asti ylimääräisiä kuluja (usein senttejä) joita syntyy kortilla maksamisesta ja valuuttojen konvertoinnista. Itse en ole jokaisesta sentistä tarkana, mutta joitakin vinkkejä osaan tarjota matkaan lähtevälle.
Toimiiko mun kortti siellä?
Todennäköisesti toimii kyllä. Sitä todennäköisemmin maksukorttisi toimii, mitä tunnetumpaan matkakohteeseen matkustat. Varsinkin Euroopassa suomalaisten pankkien kortit toimivat lähes varmuudella niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Toki joissakin maissa kortilla maksaminen on vielä oudompaa ja silloin on hyvä varata mukaan valmiiksi pieni summa paikallista valuuttaa.
Matkustaessa kannattaa panostaa siihen että mukana on vähintään kahden eri pankin kortit joissa on sekä Debit että Credit puolet! Ensinnäkin kasvatat todennäköisyyttä että jokin korteistasi toimii eri tilanteissa. Toisekseen säilytä kortteja eri paikassa (ei samassa lompakossa) jolloin et päädy pennittömäksi tilanteessa jossa laukku tai rahapussi hukkuu (todennäköisempää) tahi ryöstetään (harvinaisempaa).
Mistä sitä rahaa saa? Vaihdanko jo Suomessa koko matkalle tarvittavan määrän?
Älä vaihda. Jos haluat, voit jo Suomessa vaihdattaa pienen määrän paikallista valuuttaa mukaan otettavaksi. Summan on hyvä olla sellainen jolla tarvittaessa pääset siirtymään esim. lentokentältä majoituspaikkaasi ja ostamaan jotain pientä tarvittaessa. Käytännössä summa on yleensä jotain 50-100€ välillä. Tällä varmistat sen että yllättävissä tilanteissa voit maksaa käteisellä, jos korttia ei jostain syystä hyväksyttäisi. Suomessa rahaa voi vaihtaa Forexilla ja tarkempi kaveri voi tarkistaa kulut verrattuna eri pankkeihin. Jotkin pankeista tarjoavat valuutan vaihtoa halvemmalla omille asiakkailleen, mutta usein valuutta pitää myös etukäteen tilata.
Valuutanvaihtoon liittyen:
Älä vaihdata valuuttaa lentokentillä! Kurssit ovat usein merkittävästi huonompia ja kulut korkeita.
Käteistä saat nostettua paikanpäältä pankkiautomaateista. Eri pankit voivat veloittaa eri maksuja käteisen nostamiseen ja valuutan konversioon liittyen. Tutustu kohdemaahan etukäteen, jos et halua maksaa näitä kuluja. Myös oman korttisi ja pankkisi valinta vaikuttaa kuluihin.
Jos maksat kortilla ja sinulta kysytään maksatko paikallisella valuutalla vai EUR, valitse aina paikallinen valuutta. Jos maksat kotimaan valuutalla, veloitetaan sinulta palvelusta tietty prosenttiosuus ja lisäksi käytettävä valuuttakurssi on usein kehno.
Jos matkustat eksoottisempaan kohteeseen, huomaa että maahan tullessa sinulta voidaan kysyä kantamasi käteisen rahan määrää. Joskus käteistä täytyy olla yli tietyn määrän ja joskus enimmäismäärä on ilmoitettu etukäteen. Tämä tulee usein vastaan vain kaukokohteissa ja maissa joihin vaaditaan viisumi. Tutustu kohteeseen etukäteen ja vältä kämmit.
Entäs jos minut ryöstetään?
Näpistyksen tai ryöstön todennäköisyys on pieni, kun reissatessa käyttää järkeä ja noudattaa muutamaa yksinkertaista toimintamallia.
Käytä vetoketjullisia taskuja sekä laukkuja
Älä jätä tavaroita lojumaan pöydille tai penkeille
Älä esittele rahatukkuja julkisella paikoilla
Pidä pieniä ostoksia varten vähän käteistä taskun pohjalla, jolloin et joudu kaivamaan rahapussia esiin jatkuvasti. Nokkelat taskuvarkaat voivat panna merkille lompsan sijainnin.
Varaa mukaan useampi pankkikortti, jotta matka ei kaadu yhden kortin hukkumiseen/rikkoutumiseen/toimimattomuuteen
Omalle kohdalleni ei ole sattunut rötöksiä, mutta olin vieressä kun ystävältäni yritettiin näpistää Mongoliassa avonaisen laukun sivutaskusta tavaraa. Onneksi tasku oli tyhjä. Näissä tilanteissa on viisasta jatkaa matkaa eikä nostaa meteliä. Varsinkaan maissa joissa länsimaalaiset turistit eivät ole suosiossa.
Mitäs jos ei toimikaan…
Älä suotta stressaa! 🙂 Itsellä isompia haasteita on ollut ainoastaan Filippiinien pienellä Cebun saarella (ja Hollannissa pientä päänsärkyä). Kortti ei maksamiseen käynyt ja käteistä rahaa kaivattiin. Neljän hengen matkustusporukasta tasan yksi (1!) maksukortti toimi yhdellä pankkiautomaatilla rahan nostamiseen. Kyseinen pankkiautomaatti täydennettiin pari kertaa viikossa ja kun näki aseistetut vartijat automaatin vieressä, tiesi että rahaa kannattaa käydä nostamassa pikaisesti. Automaatti tyhjeni rahoista hetkessä. Rahaa siirreltiin reissuporukan kesken ahkerasti tililtä toiselle ja yhdeltä kortilta nostettiin kaikki mitä irti saatiin. Näin siitäkin tilanteesta selvittiin. Vaikka olisikin käynyt niin ettei yksikään kortti olisi toiminut, olisi rahaa saatu varmasti järjestettyä esimerkiksi majapaikan avustuksella. Onhan heidänkin tulonsa kiinni siitä, löytääkö turisti käteistä rahaa vai ei.
Kolme vuotta takaraivossa kytenyt ajatus camper vanista. Tai vaunusta. Tai ihan oikeasta matkailuautosta. Kolme vuotta sitten kesällä etsin sopivaa kiesiä aktiivisesti, mutta ei sattunut kohdalle.
Reissuja ja muuttoja tuli ja meni, kunnes kolme muuttoa myöhemmin ollaan remontoimassa mummolaa. Koirakin liittyi joukkoihin kesällä.
Muutoissa mukana on seurannut pahvilaatikko, jonka päälle on tussattu Camper. Laatikko on saanut lisää sisältöä niin muutoista kuin mummolan varastojen tyhjennyksistäkin. Nyt Camper laatikolle on koti!
Jostain kumman syystä vilkaisin torstaina piiiitkästä aikaa nettikaravaanarin sivuja. Ja kas. Tuoreeltaan sivuille lisätty vuoden VW Caravelle. Omavalmiste matkailuauto kohtuu kilometreillä ja hinnalla. Pikainen konsultaatio puolison kanssa ja puhelua myyjälle. Alustavat kysymykset saivat hyvät vastaukset. Treffit sovittiin lauantaille.
Lauantaina hurautimme nokan kohti Raumaa vielä hieman epäileväisin mielin. Olihan kaaralla ikää ja ikäisensä kiesit ovat usein ruosteen riivaamia tai muuten vaivaisia. Mutta ei tämä yksilö (ainakaan tuntuvasti 😅). Koeajoa ja keskusteluita myöhemmin päästiin selville auton historiasta ja sopuun hinnastakin. Nimet paperiin, rahat liikkeelle ja tyytyväiset pakun omistajat kohti kotia.
Isompi huolto on luvassa heti alkuun, mutta sen jälkeen toiveissa huolettomia kilometrejä. Ja tietysti niitä reissuja. Maata pitkin. Koira kyydissä. Kyllä odotutti, mutta kyllä nyt hymyilyttää.
Kirjoittelin aiemmin uuden vuoden aloittamisesta ja tavoiteasetannasta vuodelle 2019 (kliks) Year Compassin avulla. Yksi vuoden isoimmista itselleni asettamista tavoitteista oli Excaliburin kiipeäminen.
Excalibur on Hollannin Groningenissa sijaitsevan kiipeilykeskuksen pihassa tönöttävä maailman korkein vapaastiseisova kiipeilyseinä. Korkeutta kunkku Artturin myyttisen miekan mukaan nimetyllä seinällä on hulppeat 37 metriä. Se, mikä tekee seinästä erityisen kiinnostavan, on sen kaareva muoto, jonka ansiosta heittoa juuren ja huipun välillä on 11 metriä. Muoto on suunniteltu jäljittelemään oikeiden vuorien huippujen muotoa.
Reittiä valitsemassa
Excaliburin valloitusta suunnitellessa piti huomioida pari juttua: rajattu kokemus liidikiipeilystä sekä greidit hänkillä ja släbillä. Netistä löytyy yllättävän vähän tarinoita Excaliburiin liityen, mutta reitit sentään ovat löydettävissä täällä. Liikaa kiipeilyslangia? Ei hätää – seuraavassa pohdinnat joiden perusteella oikea reitti löytyi.
Hänkki ja släbi
Seinän raskaampi puoli on tietysti niin sanottu over hang (suomalaisittain hänkki), jossa seinä kaatuu päälle. Tällä puolella reittien vaikeusasteet (greidit) alkavat 6:sta ja jatkuvat siitä aina 9:ään asti. Seinän vaikein reitti, “King Arthur’s Holy Grail”, on vaikeustasoltaan 9a, jota kukaan ei ole vielä onnistunut kiipeämään kolme vuotta reitin rakentamisen jälkeen.
Tornin toiselta puolelta löytyy niin sanottu slab-puoli (eli släbi), jolla seinää pääsee halailemaan sillä se kallistuu kiipeilijästä pois päin. Släbin puolella greidit lähtevät 4c reiteistä ja menevät 7 asti. Släbi oli aloittelevalle liidaajalle ainoa vaihtoehto.
Yläköysi vs. Liidi
Köysikiipeilyä valmiilla reiteillä voi harrastaa joko yläköydellä tai liidaamaalla. Lyhyesti kerrottuna (katso kuva) yläköysi on valmiiksi kiinnitetty reitin korkeimpaan kohtaan ja liidatessa köyttä kiinnitetään seinässä oleviin ankkureihin sitä mukaan, kun päästään korkeammalle. Ankkureita tai ns. jatkoja on seinällä yleensä parin metrin välein.
Yläköyden ja liidaamisen ero. Alkuperäiset kuvat. http://www.cs.columbia.edu/~sedwards/
Merkittävimmät erot kiipeilytavoilla ovat kuluttavuus ja tippuminen. Liidatessa köyden kiinnittäminen seinään (ns. klippaaminen) vie paljon energiaa ja vaati aloittelijalta paljon keskittymistä. Sen lisäksi että kiipeät ylös, pysähdyt reitin aikana lukuisia kertoja hakemaan asentoa, josta voit turvallisesti irrottaa käden seinästä köyden klippaamista varten. Sen jälkeen palaudut takaisin asentoon, josta voit jatkaa kiipeämistä. Ja sama ralli jatkuu. Yläköysittelyssä köydestä ei tarvi murehtia vaan keskittymisen voi suunnata kiipeämiseen. Liidiä aloittaessa voikin suoraan tiputtaa reittien greidistä pari pykälää alemmas liidaamisen tarjoamien lisähaasteiden vuoksi.
Toinen asia. Tippuminen. Jos tiput yläköydellä, et oikeastaan tipu. Köysi on kireällä sinun ja varmistajan välillä, joten tippuminen on lähinnä köyteen nytkähtämistä. Jos tiput liidaamalla, todellakin tiput. Pahimmillaan useamman metrin riippuen edellisen klipin sijainnista. Liidissä tippuminen on asia, jota tulee harjoitella tarkoituksella, jotta välttää mahdolliset loukkaantumiset tositilinteessa. Itse olen liiditippumisen kanssa tilaanteessa että se on edelleen aivan kauhistuttavaa.
Liidaaminen on laji joka vaatii harjoitusta myös varmistajalta. Jos varmistaja ei ole hereillä ja köydessä on liikaa löysää tai hän ei huomaa kiipeilijän tippumista, voi se tarkoittaa joko erittäin staattista tippumista (iskeytyminen seinään) tai paria lisämetriä tippumiseen. Kiipeilijän tippuminen aiheuttaa myös jännitystä köyden toiseen päähän, jos kiipeilijä on huomattavasti varmistajaa painavampi. Käytännössä varmistaja nousee seinälle kiipeilijän tippuvan painon voimasta.
4c Bayesian Route liidinä
Lähtötietojen mukaan Excaliburilla kiipeäminen on mahdollista vain liidinä, mutta syystä tai toisesta viime maanantaina Excaliburin släbillä oli myös yläköydet kolmella reiteistä. Myös yläköysittely oli siis mahdollista. Koska emme tätä tienneet, valmistauduimme koitokseen suorittamalla suomessa liidikortit noin kuukautta ennen matkaa. Ja harjoittelemalla ankarasti klippaamista. Aikarajoitteiden vuoksi olimme kuitenkin vielä varsin aloittelijoita Excaliburin juurelle saavuttaessa.
Reittien greidit ovat yleensä välillä 3 – 8. Kehittyneemmät kiipeilijät kiipeävät n. 6 reittejä, kun taas 7-reitteihin harvempi harrasteleva kiipeilijä kykenee. Keskiverrot kiipeilijät operoivat tasolla 4-5. Aloittelevana liidaajana iskin silmäni Excaliburin helpompiin reitteihin eli kahteen 4c reittiin. Näistä työstöön lähti punainen “Bayesian Route” aivan Excaliburin vasemmassa reunassa.
Reitti ei liidinä tuntunut mitenkään mahdottomalta, mutta haasteen siihen toi reitin pituus, kova tuuli ja silmiin paistava aurinko. Suomen sisäseiniin tottuneena 37 metriä ulkona tuntuu aika paljolta. Matkalla alkoi jo tuntumaan siltä että tästä ei tule kyllä valmista. Keskittymällä aina vain seuraavaan klipin väliin huomasin äkkiä olevani puolessa välissä, viimeisellä 10 metrillä ja kapuamassa laidan yli. Bayesian Route flashed!!! Wohooo!!!!
Huipulla olin niin kuumottunut reunan yli takaisin kiipeämisestä ja alas laskeutumisesta että en malttanut ottaa kunnollisia kuvia huipulta vaan kiirehdin alas. Liidaamisen jälkeen kirosin hollantilaisten reittejä ja lajin rankkuutta, sekä heikkoja kuvaustaitojani huipulta. Seuraavan liidin varmistamisen jälkeen olinkin taas jo valmis kiipeämään huipulle uudelleen, mutta tällä kertaa houkuttelevasti tarjolla olevilla yläköysillä. Vertailun vuoksi kiipesin saman 4c reitin ja kas kummaa kun tuntui helpolta. Näiden kahden reissun ja kahden varmistamisen jälkeen (toinen yläköysillä helvetillisellä tuulella) olin valmis istahtamaan eväiden ääreen ja sulattelemaan kokemusta. Excaliburin valloitus isoimmilla greideillä jää seuraavaan kertaan.
Niin se vain on että ensimmäisestä blogikirjoituksesta (klik klik klik) on vierähtänyt jo vuosi. Siis kokonainen vuosi. Miltä vuosi näyttää blogin kautta katseltuna?
Vuosi blogina
Lukujen valossa 2018 näyttää seuraavalta (26.2.2019 tilanne).
Julkaistuja artikkeleita 23
Vierailijoita 666
Näyttökertoja 1 217
Suosituin päivä: sunnuntai
Suosituin tunti: 18:00
Huomattavaa luvuissa on, että niissä on mukana tiedot heinäkuusta 2018 eteenpäin, jolloin blogi muutti nykyiseen osoitteeseensa. Ei mitään massiivisia lukuja, mutta suunta on ylöspäin. Ja ylös jatketaan, jos sisältö on laadukasta.
Suosituin artikkelini kuluneena vuonna liittyi etätyöhön. Etätyö on nykytyöelämässä kuuma peruna, joka puhuttaa ja kiinnostaa. Eikä ihme, sillä etätyöllä on tutkitusti huimia positiivisia vaikutuksia (työ)hyvinvointiin ja tehokkuuteen. Toisella sijalla kiinnostusta ja keskustelua herätti diginomadiksi tuleminen. Artikkelissa kerrotaan vinkkejä käytännön toimiin joilla voi ryhtyä tekemään suunnitelmia konkretiaksi. Omiin kokemuksiini peilaten tietysti. Pronssille (hieman yllättäen) ylsi kokemukset puolalaisesta Thai-hieronnasta. Ei liian vakava kirjoitus uusien kokemusten hankkimisesta.
Kokemuksia rikkaampana eteenpäin
Vuoden päättäminen ja uuden avaaminen
Tein tammikuussa 2018 vuoden päätöksen ja samalla katselmoinnin 2019 vuoden tavoitteisiin. Vuosi on pitkä aika ja on tärkeää pystyä reflektoimaan mennyttä. Usein sitä ei pysty hahmottamaan kuinka paljon asioita vuoteen mahtuu. Apuna käytin tähän tarkoitukseen suunniteltua Year Compass -vihkosta. Year Compass on ilmaiseksi ladattavissa osoitteesta https://yearcompass.com/. Löytyy myös suomenkielinen versio. (Kiitos tästä vinkistä ystävälle.)
Vihkon vuodelle 2018 tarkoitettu sivu täyttyikin kalenteria selatessa huomattavaa vauhtia. Lähes joka viikolla oli jotain mainitsemisen arvoista. Lisäksi kaikkea oleellista ei löytynyt kalenterin avulla vaan ne tulivat mieleen vasta, kun pääsi vihkossa eteenpäin ja pohti asioita tarkemmin. Suosittelen vastaavan harjoituksen tekoa kaikille, jotka haluavat selkeyttää tavoitteitaan ja tehdä inventaarion nykytilaan.
Vuosi 2018 on ollut itselleni hyvä vuosi. Saavutin asioita, joita olin asettanut tavoitteiksi ja asioita joita en osannut ennalta ajatella. Vaikea uskoa, että tämänkin blogin aloituksesta on jo vuosi!
Vuoden paras kuva: Valmiina Tough Viking kisaan päivää ennen Varsovaan lähtöä!
Seuraava kohde on paikannettu (kiitos ystävät) ja lukittu (kiitos itselle ja työpaikalle). Excalibur ei varmaan monelle sano mitään, mutta stroopwafel jo on vahva vinkki suunnasta. Tie käy siis Hollantiin maaliskuun lopulla! Tarkempi sijainti on Enschede Hollannin itärajalla Saksan naapurissa. Käsittääkseni kaupungissa ei ole juuri mitään erikoista yliopiston (158 000 asukasta) ja nimen mahdottoman lausumismuodon.
Hmmm. Toivotaan että ei tarvitse kysyä suuntaa matkalla.
Miksi Enschede?
Syy, miksi Enschedeen menen, on tietysti ilmainen majoitus! Kiitos ystävät, jotka itse lähtevät pariksi viikkoa jenkkeihin ja jättävät minut tyhjään kämppään. Hinnaksi on sovittu taaperon vahtimista, jotta vanhemmat pääsevät treffeille. Luvassa siis muutama viikko rauhoittumista ja NYT se syy miksi olen erityisen liekeissä: Excalibur.
Excalibur on Hollannin Groningenissa sijaitsevan kiipeilykeskuksen pihassa tönöttävä maailman korkein vapaastiseisova kiipeilyseinä. Korkeutta kunkku Artturin myyttisen miekan mukaan nimetyllä seinällä on hulppeat 37 metriä. Se, mikä tekee seinästä erityisen kiinnostavan, on sen kaareva muoto, jonka ansiosta heittoa juuren ja huipun välillä on 11 metriä. Muoto on suunniteltu jäljittelemään oikeiden vuorien huippujen muotoa. Jep.
Lisää kuvia ja juttua Excaliburista esim. täältä (lähde https://www.amusingplanet.com/2012/01/excalibur-world-tallest-climbing-wall.html)
Excaliburin lisäksi kiipeilykeskus on iso ja myös sisältä löytyvät kattavat kiipeilymahdollisuudet. Matkaa Groningeniin on Enskasta pari tuntia. Täällä koitan viettää viikonloppuni tavoitteena Excaliburin valloitus!
Pari sanaa lennoista
Lentojen kanssa yritin parhaani tukea Finnairia, jolla olisi ollut hieman paremmat matkustusajat. Tällä kertaa tarvitsen mukaan kiipeilyvarusteet, joten pelkillä käsimatkatavaroilla ei pärjää. Vaikka kuinka temppuilin pisteiden kanssa, olisi Finnair lennot tulleet ruumalaukulla n. 50€ kalliimmiksi kuin KLM:n tarjoamat. Matkustusajat molemmissa olivat kohtuulliset, joten päädyin ottamaan liput KLM:n kautta. Kehitys kehittyy ja liput tupsahtivat nätisti whatsappiin.
Kävin tammikuussa ensimmäistä kertaa euroopan isoimmilla opetusalan messuilla Lontoossa. Kyseessä tietenkin BETT-messut. Messumatkan järjestelyt hoituivat IlonaIt:n (Ilona BettShow) kautta ja ne olivatkin oikein kiitettävästi hoidettu. Siirtymät sujuivat itselle poikkeuksellisesti yhteiskuljetuksilla, joka palveli tekemistä työmatkan näkökulmasta. Reissussa meitä oli samasta firmasta 5 henkilöä.
Matkaan lähdettiin keskiviikkona (roppakaupalla myöhässä koneen ollessa sulatuksessa) ja paluu oli lauantaina illalla. Kotiin päästiin vielä saman vuorokauden aikana.
Matkan aikana ehdittiin sparrata, miettiä, edistää ja kehittää asioita, joiden pariin ei arjen kiireessä vain ehditä. Uuden kehittäminen ja pieni tauko arjen juoksemisesta olivatkin matkan parasta antia.
Kannattaako BETT-messuille lähteä, jos ei ole opettaja?
Lyhyt vastaus: ei.
Pitkä vastaus: mahdollisesti ehkä kyllä.
Kuten totesin, matkan paras anti meille verkko-oppimisen asiantuntijoille oli oman työporukan messujen ulkopuoliset itse järjestetyt toiminnot. Messujen paras anti meille taas oli keskustelut yritysten kanssa, jotka ovat samalla alalla ja tuottavat samoja palveluita kanssamme.
Toinen hieno matkan mahdollistama asia on verkostoituminen. Erityisesti IlonaIt:n järjestämä iltaseminaari oli mahtava tilaisuus verkostoitua suomalaisten alan asiantuntijoiden kanssa. Kiitos Ilonalle tästä!
Messujen ohjelma taas oli (ymmärrettävästi) hyvin opetuspainoitteinen ja oppimisen teknologiat olivat pienemmällä painotuksella. Tähän on olemassa oma tapahtumansa Learning Technologies ensi viikolla. Tämä on se paikka mihin seuraavaksi lähtisin.
