Kirjoittelin aiemmin uuden vuoden aloittamisesta ja tavoiteasetannasta vuodelle 2019 (kliks) Year Compassin avulla. Yksi vuoden isoimmista itselleni asettamista tavoitteista oli Excaliburin kiipeäminen.
Excalibur on Hollannin Groningenissa sijaitsevan kiipeilykeskuksen pihassa tönöttävä maailman korkein vapaastiseisova kiipeilyseinä. Korkeutta kunkku Artturin myyttisen miekan mukaan nimetyllä seinällä on hulppeat 37 metriä. Se, mikä tekee seinästä erityisen kiinnostavan, on sen kaareva muoto, jonka ansiosta heittoa juuren ja huipun välillä on 11 metriä. Muoto on suunniteltu jäljittelemään oikeiden vuorien huippujen muotoa.
Reittiä valitsemassa
Excaliburin valloitusta suunnitellessa piti huomioida pari juttua: rajattu kokemus liidikiipeilystä sekä greidit hänkillä ja släbillä. Netistä löytyy yllättävän vähän tarinoita Excaliburiin liityen, mutta reitit sentään ovat löydettävissä täällä. Liikaa kiipeilyslangia? Ei hätää – seuraavassa pohdinnat joiden perusteella oikea reitti löytyi.
Hänkki ja släbi
Seinän raskaampi puoli on tietysti niin sanottu over hang (suomalaisittain hänkki), jossa seinä kaatuu päälle. Tällä puolella reittien vaikeusasteet (greidit) alkavat 6:sta ja jatkuvat siitä aina 9:ään asti. Seinän vaikein reitti, ”King Arthur’s Holy Grail”, on vaikeustasoltaan 9a, jota kukaan ei ole vielä onnistunut kiipeämään kolme vuotta reitin rakentamisen jälkeen.
Tornin toiselta puolelta löytyy niin sanottu slab-puoli (eli släbi), jolla seinää pääsee halailemaan sillä se kallistuu kiipeilijästä pois päin. Släbin puolella greidit lähtevät 4c reiteistä ja menevät 7 asti. Släbi oli aloittelevalle liidaajalle ainoa vaihtoehto.
Yläköysi vs. Liidi
Köysikiipeilyä valmiilla reiteillä voi harrastaa joko yläköydellä tai liidaamaalla. Lyhyesti kerrottuna (katso kuva) yläköysi on valmiiksi kiinnitetty reitin korkeimpaan kohtaan ja liidatessa köyttä kiinnitetään seinässä oleviin ankkureihin sitä mukaan, kun päästään korkeammalle. Ankkureita tai ns. jatkoja on seinällä yleensä parin metrin välein.
Merkittävimmät erot kiipeilytavoilla ovat kuluttavuus ja tippuminen. Liidatessa köyden kiinnittäminen seinään (ns. klippaaminen) vie paljon energiaa ja vaati aloittelijalta paljon keskittymistä. Sen lisäksi että kiipeät ylös, pysähdyt reitin aikana lukuisia kertoja hakemaan asentoa, josta voit turvallisesti irrottaa käden seinästä köyden klippaamista varten. Sen jälkeen palaudut takaisin asentoon, josta voit jatkaa kiipeämistä. Ja sama ralli jatkuu. Yläköysittelyssä köydestä ei tarvi murehtia vaan keskittymisen voi suunnata kiipeämiseen. Liidiä aloittaessa voikin suoraan tiputtaa reittien greidistä pari pykälää alemmas liidaamisen tarjoamien lisähaasteiden vuoksi.
Toinen asia. Tippuminen. Jos tiput yläköydellä, et oikeastaan tipu. Köysi on kireällä sinun ja varmistajan välillä, joten tippuminen on lähinnä köyteen nytkähtämistä. Jos tiput liidaamalla, todellakin tiput. Pahimmillaan useamman metrin riippuen edellisen klipin sijainnista. Liidissä tippuminen on asia, jota tulee harjoitella tarkoituksella, jotta välttää mahdolliset loukkaantumiset tositilinteessa. Itse olen liiditippumisen kanssa tilaanteessa että se on edelleen aivan kauhistuttavaa.
Liidaaminen on laji joka vaatii harjoitusta myös varmistajalta. Jos varmistaja ei ole hereillä ja köydessä on liikaa löysää tai hän ei huomaa kiipeilijän tippumista, voi se tarkoittaa joko erittäin staattista tippumista (iskeytyminen seinään) tai paria lisämetriä tippumiseen. Kiipeilijän tippuminen aiheuttaa myös jännitystä köyden toiseen päähän, jos kiipeilijä on huomattavasti varmistajaa painavampi. Käytännössä varmistaja nousee seinälle kiipeilijän tippuvan painon voimasta.
4c Bayesian Route liidinä
Lähtötietojen mukaan Excaliburilla kiipeäminen on mahdollista vain liidinä, mutta syystä tai toisesta viime maanantaina Excaliburin släbillä oli myös yläköydet kolmella reiteistä. Myös yläköysittely oli siis mahdollista. Koska emme tätä tienneet, valmistauduimme koitokseen suorittamalla suomessa liidikortit noin kuukautta ennen matkaa. Ja harjoittelemalla ankarasti klippaamista. Aikarajoitteiden vuoksi olimme kuitenkin vielä varsin aloittelijoita Excaliburin juurelle saavuttaessa.
Reittien greidit ovat yleensä välillä 3 – 8. Kehittyneemmät kiipeilijät kiipeävät n. 6 reittejä, kun taas 7-reitteihin harvempi harrasteleva kiipeilijä kykenee. Keskiverrot kiipeilijät operoivat tasolla 4-5. Aloittelevana liidaajana iskin silmäni Excaliburin helpompiin reitteihin eli kahteen 4c reittiin. Näistä työstöön lähti punainen ”Bayesian Route” aivan Excaliburin vasemmassa reunassa.
Reitti ei liidinä tuntunut mitenkään mahdottomalta, mutta haasteen siihen toi reitin pituus, kova tuuli ja silmiin paistava aurinko. Suomen sisäseiniin tottuneena 37 metriä ulkona tuntuu aika paljolta. Matkalla alkoi jo tuntumaan siltä että tästä ei tule kyllä valmista. Keskittymällä aina vain seuraavaan klipin väliin huomasin äkkiä olevani puolessa välissä, viimeisellä 10 metrillä ja kapuamassa laidan yli. Bayesian Route flashed!!! Wohooo!!!!
Huipulla olin niin kuumottunut reunan yli takaisin kiipeämisestä ja alas laskeutumisesta että en malttanut ottaa kunnollisia kuvia huipulta vaan kiirehdin alas. Liidaamisen jälkeen kirosin hollantilaisten reittejä ja lajin rankkuutta, sekä heikkoja kuvaustaitojani huipulta. Seuraavan liidin varmistamisen jälkeen olinkin taas jo valmis kiipeämään huipulle uudelleen, mutta tällä kertaa houkuttelevasti tarjolla olevilla yläköysillä. Vertailun vuoksi kiipesin saman 4c reitin ja kas kummaa kun tuntui helpolta. Näiden kahden reissun ja kahden varmistamisen jälkeen (toinen yläköysillä helvetillisellä tuulella) olin valmis istahtamaan eväiden ääreen ja sulattelemaan kokemusta. Excaliburin valloitus isoimmilla greideillä jää seuraavaan kertaan.