Portugali wrapped up – Mitä diginomadismi on käytännössä?

Ennen Portugaliin lähtemistä tein itselleni lyhyen tunnelmakyselyn jossa pohdin asioita kuten mitä odotan matkalta eniten ja vähiten, miten päivät tulevat kulkemaan, pysyvätkö ruokailu- ja liikuntatottumukset sekä päivärytmi paikoillaan ja iskeekö kulttuurishokki? Mitä diginomadismi siis tarkoittaa käytännössä? Nyt kuukausi suomeen paluun jälkeen olen kypsytellyt kokemusta ja vastaillut kollegoiden sekä kaverien kyselyihin diginomadoinnista. Nyt tilanteen tasaantuessa palasin listan pariin. Tuntuu että sanottavaa riittäisi kirjan täytteeksi, mutta seuraavassa päällimmäisiä ajatuksia.

 

Yksin ruudun ääressä päivästä toiseen?

Ennen reissua odotin eniten mm. käytännön kokemusta siitä kuinka etätyön tekeminen sujuu pitkiä aikoja yhteen putkeen. En ole ennen tehnyt yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja etänä töitä, ainoastaan satunnaisia päiviä siellä täällä ja korkeintaan muutaman päivän putkeen. Mietitytti kuinka asiat saa hoidettua, kun ei voi kävellä työkaverin pöydän viereen kiirellisissä asioissa ja iskeekö motivaatiopula, jos ulkona paistaa aurinko ja ruudun tuijottaminen tuntuu viimeiseltä asialta mitä kannattaa tehdä. Nämä epäilykset osoittautuivat äkkiä turhiksi, kun päivät lähtivät rullaamaan ja työpäivät tuntuivat pitkien sijaan varsin lyhyiltä!

goodday.jpg
It sure is!

Omalta osaltaan päivien “lyhyys” selittyy sille että päivät alkoivat usein totuttua aiemmin, kun suomenaikaa klo 9:00 alkavat palaverit alkoivatkin paikallista aikaa 7:00. Aamulla tuli siis herättyä aikaisin ja siirryttyä suoraan aamupalalta työn touhuun ilman aikaa vievää työmatkaa tai turhia aamutoimia. Lounasaika oli edessä ennen kuin huomasikaan ja paikallista aikaa jo 14:00 aikaan linjat alkoivat hiljentymään, kun suomessa alkoivat työpäivät tulemaan päätökseensä. Päivästä riippuen itsellä oli vielä tunnista puoleentoista työaikaa jäljellä, jonka sai käyttää rauhassa sähköpostien purkamiseen tai seuraavan päivien tapaamisten valmisteluihin.

Ennen matkaa myös mietitytti olisiko Suomeen palatessa kalenteri piukassa lähitapaamisia ja viikot kuluisivat enimmäkseen Tampereen ja Helsingin välissä junassa istuessa. Tämäkin osoittautui kuitenkin vääräksi luuloksi, sillä lähitapaamisia on saman verran kuin ennen matkaa ja verkkotapaamisetkaan eivät täysin tuki kalenteria lomasta huolimatta. Onneksi työelämässä (ja varsinkin IT-alalla) on nykyisin hyvin tavallista että asiat hoidetaan verkkopalavereilla lähitapaamisten sijaan. On siis käytännössä yhden tekevää istunko mikin päässä Tampereella vai neljätuhatta kilometriä etelämmässä.

 

Vuotava katto, kylmä suihku, kova sänky ja itkevä vauva = voi v****?

Vapaa-ajalta odotin eniten uusia maisemia, kulttuuriin tutustumista, uusien kesäjuoksukenkien testaamista ja päiväretkiä Portugalin isompiin kaupunkeihin. Vapaa-ajassa oikeastaan ainoa asia joka mietitytti etukäteen olivat asumisjärjestelyt. Olin varautunut tarvittaessa hommaamaan oman asunnon, jos näyttäisi siltä että emme mahdu kaikki samojen seinien sisälle tai, jos en saa esimerkiksi nukuttua vauvan vielä heräillessä keskellä yötä. Tästä oltiin keskusteltu myös etukäteen, mutta erityistä stressiä ei aiheesta otettu. Voin kertoa että kuukauden aikana en herännyt kertaakaan keskellä yötä vauvan tai kanssa-asujien yöllisiin touhuihin.

Seinät eivät alkaneet kaatumaan päälle vaikka asunnon sähköt temppuilivat tasaisin väliajoin, sänky oli kivi kova, vettä ei voinut valuttaa samaan aikaan keittiössä, jos joku oli suihkussa ja talo kehitti yllättäviä lätäköitä keskelle lattioita sateen jatkuessa pidempään. Ymmärrän että kaikille ei tulisi mieleenkään harkita asuvansa kämppiksinä vieraassa maassa kolmea viikkoa kavereiden kanssa joita ei ole nähnyt yli vuoteen. Huomion arvoista on että olen viettänyt samojen kaverien kanssa yhteen putkeen mm. 4 vuorokautta samassa junan hytissä siperian halki. Portugaliin pystyi siis lähtemään kohtuullisella luotolla siitä että kaikki sujuu hyvin ja vaikka ei sujuisikaan saataisiin ongelmat varmasti ratkaistua.

aveiropark3.jpg
Maisemaa lenkkeilyreitin varrelta

Rahaa varmasti kuuluu aivan liikaa?

Asumisjärjestelyiden vuoksi minun ei tarvinnut kantaa erityistä huolta raha-asioista, sillä pääsiin asumaan Portugalissa käytännössä ilmaiseksi. Asumiskustannukseni pysyivät siis ennallaan vaikka maksoinkin Suomeen vuokraa. Eläminen Portugalissa taas oli muilta osin huomattavasti halvempaa kuin Suomessa ja kotimaassa ruokakaupassa asiointi on ollut isompi kulttuurishokki kuin mikään asia Portugaliin mennessä. Toki Suomen tulotaso on parempi etelä-eurooppaan verrattuna, mutta niin on myös ruoanhinta melkein 20% korkeampi EU keskiarvoihin verrattuna (lähde vuoden 2016 vertailu). Kuukauden aikana käytin elämiseen huomattavasti vähemmän rahaa sen kummemin säästelemättä, kuin mitä olisin käyttänyt Suomessa. Isoimmat kustannukset syntyivät lennoista ja viikon lomasta, jonka aikana tuli vietettyä aikaa hotelleissa, ravintoloissa ja junissa.

tehdas
Paikallinen Tampella

 

Koti-ikävä ja stressi nyt ainakin…?

Matkan aikana yllätyin positiivisesti siitä, kuinka hienoa slow-travel oikeasti onkaan. Paikkoihin pääsee tutustumaan rauhassa ilman kiiren tuntua ja päivien päässä häämöttävää kotiin paluuta. Vaikka arkisin töitä tehtiin täysi päivä, unohtuivat työpäivän kiireet heti koneen sulkemisen jälkeen, kun ulos astuessa avautuu uusi maailma. Matkalla ollessa elämä tuntuu kiirettömältä ja kuitenkin siltä että on tekemässä asioita oikein ja menemässä oikeaan suuntaan.

Uudessa paikassa ollessa jo lähiseutuun tutustuminen on antoisaa, mutta suosittelen myös ehdottomasti päiväretkiä isompiin turistikohteisiin ja – nähtävyyksiin. Päiväretket isompiin kaupunkeihin ja kohteisiin onnistuivat Aveirosta helposti ja olivat ehdottomasti vaivan ja rahan väärti.

delirium.jpg
Vanha toveri Delirium löytyi Lissabonista

Sen lisäksi että pääsee tutustumaan uusiin paikkoihin, tapaa todennäköisesti uusia ihmisiä, maistaa tuoreita hedelmiä ja uusia makuja ja avartaa uusia näkökulmia itselleen. Alkaa varmaan olemaan selvää että itse hyödyn diginomadismin tarjoamasta tavasta matkustaa suunnattomasti, mutta mitäs työnantaja tästä hyötyy?

 

Työnantaja ei tästä hyödy! Vai hyötyykö?

Moni työnantaja ja esimies varmasti tyrmää ajatuksen silmää räpäyttämättä, jos alainen ehdottaa lähtevänsä kuukaudeksi ulkomaille tekemään etätöitä. Ja vielä tilanteessa jossa ulkomaille ei lähdetä puolison, terveydentilan tai muun painavan perusteen vuoksi ns. pakosta. Jos ilmoittaa haluavansa lähteä ihan vain siksi, koska se on mahdollista, saattaa saada osakseen hieman hämmentyneen (kieltävän) reaktion. Totuus kuitenkin on (ainakin omalta osaltani) että matkustaminen tekee minusta paremman ihmisen ja näin ollen myös paremman työntekijän.

IMG_20180308_191914
Yhteydet kuntoon ja menoksi!

Kuten mm. edellä mainitsemistani syistä voi päätellä, tekee matkustaminen minulle yksinkertaisesti hyvää. Olen onnellisimmillani silloin, kun matkustan. Olen rento, virkeä, stressitön, luova ja elämää täynnä. Miten siis se ei voisi olla hyväksi myös työlleni? Portugalin kokemuksen perusteella voin tätä teoriaa tukemaan kertoa että niin asiakkaat kuin kollegat kommentoivat kasvanutta hyväntuulisuutta ja pirteyttäni. Kaikki jotka minut tuntevat arjesta, tietävät että olen myös kotimaassa varsin peruspositiivinen joten pidän kommentteja vahvana todisteena siitä että tämä homma toimii minulle! Toimii paremmin kuin uskalsin odottaa!

Diginomadismi käytännössä tarkoittaa (minulle) tapaa yhdistää matkustaminen ja työnteko toimivalla tavalla, joka palkitsee paitsi itseni myös työnantajani paremman hyvinvoinnin kautta. Nyt siis seuraavaa matkaa suunnitelemaan ja pullat kainalossa neuvottelemaan ajankohdasta esimiehen kanssa! Suosittelen kaikille! 😉

Paluu arkeen ja Portugalin parhaan palat

Kuukauden etätyökokeilu Portugalissa huipentui viikon mittaiseen lomaan, joka oli ohi aivan liian nopeasti. Loman aikana tuli kierrettyä Portugalin isoimpia kaupunkeja ja nähtävyyksiä kuten Lissabon, Sintra ja Palácio Nacional da Pena (aivan mahtava paikka – suosittelen!) sekä päiväretkikohteenakin ollut Porto. Ylipäätään kuukausi Portugalissa sujui kuin siivillä ja oli ohi hujauksessa. Paluu arkeen ei todellakaan ollut mikään pehmeä lasku vaan arkeen palattiin rytinällä flunssan (taas!) saattelemana.

 

Takaisin oravanpyörään

Miten pitkän reissun jälkeen sopeudutaan arkeen? Jokaisella on tähän varmaan omat keinonsa, mutta itselleni arkeen palaaminen ei helpotu harjoittelemalla. Vaikka kotiin on mukava palata, on kotikulmien tutut kulmat juurikin sitä – tuttuja. Arkeen on helppo jäädä toistamaan samoja kaavoja ja päivät menevät ohi hujauksessa. Tämäkään arkeen paluu ei ollut sen helpompi, mutta mieltä piristää vilkas kevät, kesä, syksyn suunnitelmat ja ensimmäinen onnistunut diginomadi reissu!

Paluu suomeen ja arkeen ei ollut siitä helpommasta päästä. Ensimmäistä Portugalin ja loman jälkeistä työviikkoa varjosti flunssa ja olinkin osan viikosta sairaslomalla ja osan etätöissä. Happi ei kulkenut, päätä särki ja kroppa oli jumissa. Fyysinen huono olo painoi myös mieltä ja mielialat olivat sen mukaiset. Nyt kun toinen työviikko on jo pitkällä ja alkuviikosta on päässyt käymään niin uimassa kuin salillakin, alkavat fiilikset olemaan kohdillaan. Työpistekin on mukavan keväinen, kun työkaverit olivat ahkeroineet poissaoloni aikana ja päällystäneet koko työpisteeni (myös näytön ja näppäimiston) post-it lapuilla.

Toimistolla työskentelyssä on etunsa ja työkavereita on erityisen kiva nähdä pidemmän tauon jälkeen. Myös paikat pysyvät paremmassa kunnossa, kun työergonomia on aivan eri tasolla (tuplanäyttö ja sähkötyöpöytä <3 ) etätyöskentelyyn verrattuna. Tuleva kevät ja syksy ovat täynnä projektia sekä uusia haasteita jotka tulevat pitämään mielen virkeänä ja vauhdin reippaana. Kevätkin etenee hyvää tahtia ja vapun jälkeen pääsee nauttimaan pitkästä viikonlopusta Lontoossa. Ei voi valittaa!

portoflowers
Nämä kukat löytyivät vielä Porton marketilta, mutta Suomessakin taas kohta näyttää tältä!

Diginomadin suunnitelmat jatkolle

Pitkällä tähtämeillä tulen tekemään vastaavia etätyöpätkiä ulkomailla (jos se on minusta kiinni ja niinhän se ikäänkuin on!). Suunnitelmissa on jo Budapest, Hollanti sekä Britit. Se milloin ja missä järjestyksessä nämä tulevat toteutumaan on vielä avoinna. Rupean työstämään suunnitelmaa jatkon osalta, kun saan ensin purettua itselleni, työnantajalleni ja blogiin Portugalin kokemukset sekä opit (Portugali wrapped up – Mitä diginomadismi on käytännössä?).

citröin
Suunta eteenpäin – olisipa menopelikin näin komea!

Kokemuksena Portugalin voi tiivistää seuraaviin ajatuksiin:

  • työpäivät kuluivat nopeasti (nopeammin kuin yleensä – miksi?)
  • asiakkaat olivat kiinnostuneita kohteesta ja touhuistani ulkomailla
  • oma porukka kommentoi kasvanutta hyväntuulisuuttani ja pirteyttäni
  • tekniikka ei pettänyt kertaakaan
  • stressistä palautuminen ja töistä irtaantuminen oli todella paljon helpompaa kuin normaalissa kotimaan arjessa
  • motivaatiopula ei vaivannut kesken työpäivää

Blogissa tulen lähiaikoina analysoimaan tarkemmin mm. yllämainittuja pointteja ja purkamaan kokemusta tarkemmin itselleni (ja niille jotka tästä haluavat lukea :)) kirjoittamisen avulla.

Taitaa todella olla niin että “Happy worker is a good worker”

Millaista on työskennellä coworking tiloissa? Kokemuksia Aveirosta

Coworking tilat ovat (kuten kerroin aiemmin) yhteisöllisiä toimistoja joista saa vuokrattua tarvitsemansa välineet tietyksi ajaksi. Coworking tilat tarjoavat mahdollisuuden työskennellä “oikeassa” toimistossa ja elää näin normaalia työläisen arkea työmatkoineen ja -kavereineen. Toimistolla käyminen rytmittää päivää ja tarjoaa työskentelyyn perinteisemmän tilan, joka on omiaan ylläpitämään työskentelyrytmiä. Etätyöskenetelyssä saattaa joskus olla hankala löytää motivaatiota töiden tekoon, jos aurinko paistaa ikkunan ulkopuolella ja palmut heiluvat tuulessa. Coworking tilat tarjoavat myös sosiaalista tukea ja tiloissa on helppo tutustua samalla elämäntilanteessa olevia ihmisiä ympäri maailmaa. Aveirossa coworking tiloja on kaksi: Ocupa Cowork Aveiro ja Fusion Cowork.

 

Ocupa Cowork Aveiro

Ocupan tilat sijaitsevat Aveiron vanhan kaupungin tuntumassa ja asunnolta matkaa tiloille on noin kilometrin verran. Ocupa tarjoaa minimissään kuukauden paketteja pöydän vuokraamiseen. Halvin paketti maksaa 50€ kuussa ja tarjoaa pääsyn tiloihin (kello 9-19 välillä), internetin, kahvitarvitteet, taukotilan ja puhelinkopin.

Vaikka tila ei tarjoa esimerkiksi päivän tai viikon ajaksi pöytiä, on mahdollista käydä päivän ajan tutustumassa tiloihin ilmaiseksi. Paikalla ollut vastaanottaja kertoi että tällä hetkellä ei olisi edes ollut mahdollista varata paikkaa kuukaudeksi, koska kaikki paikan olivat täynnä. Sain kuitenkin viettää tiloissa päivän tutustumismielessä. Fiilis Ocupassa oli rento ja reipas. Joku puhui kokoajan puhelimessa, verkkopalaverissa tai työkaverinsa kanssa eikä tilassa turhaan pönötetty. Välittömästi teekupin hakemisen jälkeen ensimmäinen “työkaveri” (Puolalainen koodari) tulikin jo juttusille ja päätti keskustelun toteamalla että “if you need anything, just ask!”.

coworkingaveiro.jpg
Testipöytä täydestä Ocupa toimistosta.

Pöytiä löytyy kahdesta tasosta ja näiden lisäksi on käytössä pieni keittiö, taukohuone, puhelinkoppi, wc-tilat ja isompi neuvotteluhuone varausta vastaan. Kaikki on siistiä ja nykyaikaista, palvelu on hyvää ja ilmapiiri avointa. Kaiken kaikkiaan päivä Ocupassa oli todella positiivinen ja 50€ kuukaudessa hinta tuntuu varsin kohtuulliselta.

 

Fusion Cowork

Fusion cowork sijaitsee Ocupaa vastapäätä Ria joen toisella puolen. Ocupan lailla Fusion tarjoaa pöytiä kuukausi kerrallaan ja halvin pöydällinen paketti on 139 € kuussa. Pöydän lisäksi palveluun kuuluu 24h pääsy tiloihin, 2 tuntia kokoustilan käyttöä viikossa, alennuksia koulutuksista, keittiö kahvitarvikkeineen, wc-tilat ja tulostin.

Fusion ei tarjonnut testipakettia, mutta koska kokoustila oli vapaana sain vuokrata sen 7 euron tuntihintaan ja näin tutustua tiloihin parin tunnin ajan. Fusion oli isompi ja tiloistaan hienompi kuin Ocupa. Fusionin asiakkaat koostuvatkin enimmäkseen yrityksistä jotka vuokraavat paikkoja henkilökunnalleen toimistohotellin tapaan. Vaikka tila oli isompi ja siellä oli enemmän väkeä oli Fusion tunnelmaltaan kylmempi. Vapaita pöytiä olisi myös ollut tarjolla täyteen bookattusta Ocupasta poiketen.

fusionlounge

Fusionin tilat olivat kahdessa kerroksessa ja kaikki oli siistiä, uutta ja tyylikästä. Tunnelmasta vain uupui. Näistä kahdesta Ocupa vei voiton rennolla menollaan ja aidosti yhteisöllisellä tunnelmalla. Suosittelen kaikkia pitkän aikaa ulkomailla töitä tekeviä tutustumaan paikalliseen Coworking tilaan! Coworking tuo rytmiä päivään ja mahdollistaa verkostoitumisen helpolla ja vaivattomalla tavalla!

fusionkitchen.jpg
Ja kaikki menee varmasti hyvin kunhan siivoa jälkensä ja ei luota kehenkään(?)

Ruokaa, ruokaa, ruokaa! Onko Portugalissa halvempaa?

Ruoka Portugalissa on hyvää ja halpaa. Erityisesti liha on Suomen hintatasoon nähden halpaa ja laadukasta. Ruokalasku pyörii viikossa 40-50€ välillä turhia säästelemättä ns. kaikkiruokaisena. Kauppojen tiskit ovat pullollaan kalaa, kanaa, lammasta, nautaa, possua, juustoa ja montaa muuta herkkua.

lihatiski.jpg
Jänistä, nautaa, lammasta ja kyyhkyjä (?)
vakuumipossu.jpg
Vakuumipossu!
kalatiski
Fisut tiskillä
simpukkalaari
Simpukkalaari

Tuorepuolella kasvikset ja hedelmät paitsi tuoreita, myöskin edullisia ja monipuolisempia kuin Suomessa. Hedelmät ja appelsiinit ovat älyttömän maukkaita ja mikä parasta – aamupuuron sekaan saa ihania tuoreita mansikoita!

strawberries
Kilo mansikkaa 4,75€
chuchu.jpg
Chuchu?

Potugali on tunnettu viineistään ja niitä löytyy kaupoista hyllyt väärällään. Kansainvälisiä brändejä ja muiden maiden viinejä ei juuri ole edustettuna kauppojen hyllyillä.

rowsofwine.jpg
Pullo poikineen

 

viinitympariinsa.jpg
Viinihyllyn lisäksi viiniä on hyvä olla tarjolla… noh, vähän joka paikassa. Jos nyt sattuu pikaisesti tarvitsemaan, vaikka pakastevihanneksia tai leipää valitessa.

Herkkupuolella sokeria ei säästellä ja leivonnaisia kuluu aamusta iltaan. Jokaisella kaupungilla tuntuu olevan oma erikoisuutensa (joista suurin osa liitty kananmunaan) joita valmistetaan perinteitä kunnioittaen ja vaalien. Leivoksista kannattaa maistaa ainakin kuuluisimman pastel de nata leivoksen ja ovos moles (soft egg – hyi) pallurat Aveirosta. Jäätelö on myös vahvasti mukana katukuvassa.

ovosmoles
Ovos Moles – Soft Egg. Kuin öylätti joka on tuupattu täyteen raakaa kananmunan keltuaista ja sokeria. Jessus.

Ravintoloissa on tullut käytyä todella vähän, mutta pienen kokemuksen perusteella pääruokien hinnat liikkuvat 8-14 euron välillä ja ruokajuomat 1-4 euron välillä. Jo 10 eurolla saa mahansa varmasti täyteen.

mungo
Vegaaniravintolakin löytyy pihviravintoloiden välistä.
burger.jpg
Kun yrittää vegaaniravintolaan, voi päätyä burgerille.

Ravintoloiden aukioloajoissa on vielä opettelemista. Ravintolat sulkevat ovensa myöhäisen lounaan (yleensä 12:30 -14:00) jälkeen ja avaavat uudelleen illalla 20:00. Useamman kerran on tullut 16:00 jälkeen roikuttua oven kahvoissa ja ihmeteltyä että on se nyt kumma, kun ei ruokaa saa. Maassa maan tavalla – onneksi on aina sentään viiniä ja leivoksia saatavilla. Halvalla.

Maanantai – Segundaa tuuppaa

Portugali ei ole kielenä siitä helpoimmasta päästä. Kieli ei kuulosta selkeästi miltään itselleni ennestään tutulta kieleltä. Osaan sanoa hei (ola), kiittää (obrigada), sanoa hyvä (bom) ja kyllä (sim). Ääntäminen on varmasti päin honkia, mutta jo yrittämisellä ja muutamalla sanalla saa ilahdutettua paikallisia. Seuraavan muutaman viikon aikana kielivarasto saattaa karttua jonkin verran, mutta kokonaista keskustelua en tule pystymään käymään kielellä. Yksi sana kuitenkin jäi heti mieleen ja ilahdutti – nimittäin maanantai. Maanantai on Portugaliksi segunda!

Etelä-Euroopan meno voi tuntua usein laiskalta ja vähän liiankin rennolta pohjoismaalaisen makuun. Kaupat on ihan ok laittaa kiinni keskellä päivää pariksi tunniksi, tapaamisten sovitut kellonajat ovat vähän suuntaa-antavia liikennemerkeistä puhumattakaan ja ylipäätään elämää ei vaan oteta niin vakavasti. Toisaalta onko sillä aina väliä, jos seinässä on vähän eri väristä kaakelia tai muuten vaan tuppaa välillä tulemaan sekundaa? Jos jokainen viesti, dokumentti ja tehtävä ei ole viilattu huippuunsa? Ei se ole maailmanloppu. Ehkä tästä Portugalissa asumisesta saa myös pikkutarkka projektipäällikkö vaikutteita parempaan suuntaan.

Ensimmäinen (työ)viikko diginomadina

Ensimmäinen viikko täällä Aveirossa alkaa olemaan pulkassa ja ihan puhtaasti työviikosta ei kehtaa puhua. Olin nimittäin keskiviikon kokonaan ja maanantaina sekä tiistaina ja torstaina osan päivää sairaslomalla flunssan kourissa. Lenssu alkoi jo viime viikon perjantai-lauantai yönä ja paheni huomattavasti sunnuntaisen matkustuspäivän ja lentämisen ansiosta. Ensimmäisen täälläoloviikkoni aikana olin kuvitellut käyväni kaupungilla, hölkillä, paikallisella salilla ja uimassa nauttien auringosta. No, toisin kävi.

Halusinkin nyt kirjoittaa enemmän sairastelusta tien päällä ja sen käsittelystä kuin pelkästä etätyöskentelystä (ensimmäisestä diginomadiviikosta toki myös pari sanaa). Selvää on että jos matkustat pidempään tai useasti, tulet ennen pitkään sairastumaan flunssaan tai muuhun tautiin matkoillasi. Vaikka se on aina yhtä inhottavaa voi siitäkin selvitä kunnialla, kun muistaa pari asiaa.

 

Lenssu – Flu – Gripe

En ole ollut flunssassa ainakaan viimeiseen puoleentoista vuoteen. Voitte arvata että flunssan ajoitus meinaa hieman nyppiä hermon päästä. Niinkuin sairastuessa millä vaan matkalla olisi helppo pahoittaa mielensä ja vajota voivottelemaan.  Tämä on kuitenkin epäedullista paranemisen kannalta ja paras vaihtoehto on hyväksyä tilanne. Hyväksymisen jälkeen voi keskittyä paranemiseen ja yrittää levätä, tankata vitamiineja, sekä tehdä kevyitä kroppaa aktivoivia ja avaavia venytyksiä sekä liikkeitä.

Levon lisäksi paikallisia perinteisiä lääkkeitä kannattaa lähes aina kokeilla. Vaikka vuosi sitten huhtikuussa jouduin myöntämään tappion kroatialaisen “vatsalääkkeen” edessä. Silloin minulla nousi yllättäen kova kuume ja sain viettää aikani vessassa oksentaen tai istuen. Kun asunnon omistava paikallinen rouva kuuli tästä, loihti hän kiireen vilkkaa äitinsä kanssa paikallisen rohdon: tankoparsaa oliiviöljyllä ja keitetyillä kananmunilla. Kiittelin kovasti ja vakuuttelin syöväni tämän puhdistavan ihmelääkkeen, mutta heti oven sulkeutuessa oli pakko heittää lautanen pöydälle ja juosta vessaan oksentamaan. Pelkkä annoksen haju alkoi heikottamaan ja toi tullessaan taas uuden pahoinvoinnin aallon.

photo_2018-03-21_09-30-39
Kaunis ele, mutta vieläkin puistattaa.

Varovasti googlettelin hieman portugalilaisia flunssalääkkeitä ja yleisin tulos oli sitrunatee (Cha de Lima). Kuulostaa hyvältä. Samalla kompastuin sivuun, jossa kerrottiin Portugalin (hävettää kuinka vähän tiedän itseasiassa koko maasta ja sen historiasta) olleen maa joka toi teet eurooppaan aasiasta lähetyssaarnaajien matkassa. Tee on portugaliksi “cha” eli sama kuin kiinan ja japaninkielellä. Oli muuten myös portugalilaisen prinsessan (Catherine of Braganza) anstiota että Briteissä juodaan teetä (lähde)! Teekulttuuri on täällä voimissaan ja olenkin juonut teetä jo kyllästymiseen asti.

Cha de Limat ovat jääneet vähemmälle inkivääriteen ollessa suosikkijuomani. Toki sitruunaa olen sekaan sinnekin laittanut. Apteekista löysin myös länsimaisempia flunssalääkkeitä. On muuten ihan viisasta opetella sanomaan paikallisella kielellä yleisimmät vaivat (flunssa, yskä, mahatauti jne.) sillä apteekit usein palvelevat ns. tiskin takaa mallilla. Niin täälläkin. Onnekseni apteekkari oli nuorempi naishenkilö joka puhui oikein hyvää englantia ja en joutunut turvautumaan viittomakieleen.

 

 

Verkkopalaverit

Kuten olen aiemmin lyhyesti kertonut itsestäni toimin projektipäällikkönä ohjelmistotuotannossa. Työpäiväni koostuvat siis enimmäkseen viestinnästä ja verkkopalavereista. Ne vähät päivät joina tällä viikolla pystyin tekemään töitä olivat täynnä verkkopalavereita asiakkaiden ja oman porukan kanssa. Omalla porukalla tarkoitan siis yrityksen sisäisiä palavereita. Iso osa asiakkaistani tiesivät etukäteen että olen lähdössä diginomadoimaan ja palaverit usein alkoivatkin tiedustelulla että “millaista siellä on?” tai “ootko sä nyt siellä?”.

Asunnon verkkoyhteys on todella hyvä ja mitään pätkimistä tai tökkimisiä ei ole palavereissa sattunut. Ainoastaan äänen pettäminen flunssan vuoksi on luonut haasteita. Lisäksi totuttelua on vaatinut eri aikavyöhykkeellä oleminen ja miettiminen että mihinkäs aikaan se palaveri nyt oikein olikaan paikallista aikaa. Töitä olen tähän mennessä tehnyt ainoastaan asunnolta, jossa on riittänyt rauhallinen tila jokaiselle asukkaalle huolimatta siitä että täällä on itseni lisäksi tutkija, vauva ja kitaraa soittava koti-isä. Jatkossa aion kokeilla työskentelyä myös kahviloissa, yliopiston tiloissa sekä paikallisessa co-working tilassa. Näistä kaikista kirjoitan lisää myöhemmin.

Yhteenvetona ensimmäisestä viikosta voin sanoa että niistopaperia kuluu ja meno on inkivääristä, mutta ei anneta sen masentaa. Vencer a gripe!

Ensimmäiset tunnelmat Aveirosta

Aveiro (uh-vey-roo) kaupunkina sijaitsee Portugalin rannikolla noin 70 kilometriä Portosta etelään. Aveirossa on vajaa 80 000 asukasta ja se on historiallisesti ollut tärkeä suolan tuottaja ja myyjä. Kaupunki sijaitsee Ria joen rannalla ja sitä kutsutaan mm. Portugalin Venetsiaksi ja karkinväriseksi kanavakaupungiksi (lähde).

Aveiro on suomalaisille vielä kohtuullisen tuntematon kohde, mutta turistit ovat maailmalta löytäneet myös tänne. Kanavan varrelta löytyy (myös off-seasonina) gondoli- ja tuktuk-ajeluiden kaupittelijoita. Tunnelma näin maaliskuun lopulla on kuitenkin hyvin rauhallinen, iso osa ravintoloista pitää ovensa kiinni ja kadut ovat hiljaisia. Tilanne tulee varmasti muuttumaan kevään edetessä. Paikalliset tiesivät kertoa että jo huhtikuusta eteenpäin alkaa kevät ja tuo tullessaan turistit. Maaliskuu on viimeinen kuukausi, kun asuntoa kannattaa vuokrata pidemmäksi aikaa. Huhtikuusta eteenpäin on kannattavampaa vuokrata asuntoa päivien ja viikkojen pätkissä turisteille.

Itse olen onnekas ja pääsen majoittumaan ystävieni nurkissa vanhan kaupungin tuntumassa. Säästän rahaa asumisessa, hyödyn kaupunkituntemuksesta ja yksinäisyys ei pääse yllättämään oudossa maassa ja kaupungissa ollessa. Toki uusia tuttavuuksia pääsee aina tekemään, mutta keskustelut jäävät yleensä pinnallisiksi ja satunnaisissa kohtaamisissa ei päästä small talkia pidemmälle (lisäksi nimeksi saattaa tarttua Señorita Finland mikä voi pidemmän päälle kyllästyttää).

 

Matka Tampereelta Aveiroon

Saavuin Portugaliin eilen paikallista aikaa noin 14:30. Perillä Aveiron asunnolla olin noin 17:30. Reittini kulki Munchenin kautta välilaskulla Portoon Lufthansan siivillä. Tällä hetkellä tarjolla olevista yhteyksistä on tämä paras vaihtoehto hinta-laatusuhteeltaan (meno-paluu vajaa 250€). Matka-aika oli lennoissa  Muncheniin noin 2,5 tuntia ja edelleen Portoon noin 2 tuntia 50 minuuttia. Välilasku Munchenissä kesti vajaa 3 tuntia, mutta valitettavasti jatkolennon lähtö viivästyi huonon kelin vuoksi 2,5 tuntia.

munich green wall
Ihastuttava viherseinä (oikeasti valaistu valokuva) Munchenin lentokentän kahvilassa.

Portossa edessä oli vielä 40 minuutin metro Campanhan juna-asemalle ja sen jälkeen noin tunnin lähijunailu Aveiroon. Tarjolla oli nopeampia yhteyksiä, mutta hitaampi lähijuna on selkeästi halvempi maksaen vain 4 euroa.

 

capanha sun
Campanhan juna-asemalla väsyneenä ja kurkkukipuisena, mutta ei haittaa! Aurinko paistaa!

Perillä Aveiron juna-asemalla olin 17:12. Jos matkaan lasketaan päälle suomen siirtymä lenrokentälle (bussi lähti 02:20 Tampereelta), tulee matka-ajaksi 17 tuntia. Ei pisimmistä päästä, mutta ihan kohtuullinen matka tänne on. Ja sen kuulkaa huomaa! Täällä ei sada räntää, talot ovat kivisiä (ja kaakelilla päällystettyjä), pihoissa on sitruunapuita, kanoja, hevosia, lampaita ja haikaroita (pesimässä korkeiden tolppien päässä)!

Kaiken kaikkiaan ensi vaikutelmat Portugalista ja Aveirosta ovat todella positiiviset. Tästä se lähtee – kuukausi aikaa näissä maisemissa!