Hollanti – Enschede. Käteistä ja vehreä paratiisi.

Viimeisin etätyöpätkäni Hollannin Enscedessä tarjosi maalis-huhtikuun vaihteessa keväistä ilmaa, kiipeämistä, päiväretkiä, yllättävän paratiisin ja arkisen elämän harmituksen aiheen.

Ensin pakollinen Amsterdam

Amsterdam on yksi Euroopan tunnetuimmista kaupunkikohteista. Schipolin lentokenttä on yksi maailman kiireisimmistä kentistä. Amsterdam houkuttaa matkailijoita läheltä ja kaukaa kuuluisien kanaaliensa ja tietysti koffareidensa takia. Amsterdam on yksi maailman harvoista kolkista jossa kannabiksen myyminen ja käyttäminen on laillista. Myynti ja kulutus rajoittuu turistien osalta niin sanottuihin koffareihin eli coffee shoppeihin.

Amsterdam on kaunis kaupunki, jossa on paljon nähtävää myös koffareiden ulkopuolella. Olen itse käynyt Damissa niin keväällä, talvella kuin kesällä ja säästä riippumatta kaupungissa on oma viehätyksensä.

Tälläkin kertaa Amsterdam oli “pakollinen pysäkki”, kun matka Hollantiin taittui lentokoneella. Lentoni laskeutui aamulla ja olisin hyvin voinut viettää muutaman tunnin kaupungissa ennen matkan jatkamista Hollannin toiselle puolelle Enschedeen. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa suoraan kohteeseen ja hyppäsin kentältä suoraan junaan Hollannin halki.

Kun kerran on Amsterdamin nähnyt, alkaa kiinnittämään enemmän huomiota massaturismin negatiivisiin puoliin. Amsterdamissa ne ovat hyvin ilmeisiä liiallisten ihmismäärien, kalliiden majoitusten ja muutenkin kalliiden hintojen kautta. Lisäksi ongelmia aiheuttavat huumeturistit, jotka ottavat yliannostuksia milloin milläkin aineella joista sitten varoitetaan katujen valotauluilla. Jos ei vedä yliannostusta, voi vähintään aiheuttaa selkkauksia ja käyttäytyä mahdollisimman töykeästi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Koffareiden savu ja huumeturistit jäivät tällä kertaa välistä.

Elämää Amsterdamin ulkopuolella?

Minulle tarjoutui mahdollisuus majoittua muutama viikko ystävien luona Hollannin itärajalla Enscheden kaupungissa (lisää tietoja täällä). Tietenkin tartuin tilaisuuteen.

Lähdin reissuun kevyillä eväillä (mm. sukat unohtuivat pakata hups) ja kevein mielin. Hollannissahan elämä on helppoa ja nykyaikaista. Muuten kyllä, mutta maksamisen osalta ei!

Hollannissa Visa ja MasterCard maksukortit ovat vähemmistöä ja toimivat hyvin harvassa paikassa. Älä siis luota siihen että kortilla voi maksaa, koska suurella todennäköisyydellä korttisi ei toimi Amsterdamin ulkopuolella pienemmissä kaupungissa.

Käteistä hankkimassa

Pankkiautomaatit joista rahaa voi nostaa ovat myös yllättävän harvassa. Automaattien osalta on myös sama haaste, eli Visa ja MasterCard ovat vähemmistöä joilla rahan nostaminen ei aina onnistu. Kortin myöntänyt pankki saattaa myös vaikuttaa kortin toimivuuteen. Kokemukseni mukaan parhaiten on toiminut DanskeBankin tarjoama MasterCard jolla on saanut nostettua rahaa mm. Filippiiniläisellä saarella Debit puolelta, kun muut kortit (Visa ja DinersClub) ja pankit on hylätty (Nordea ja Osuuspankki).

Isolla todennäköisyydellä toimiva pankkiautomaatti löytyy rautatieaseman läheisyydestä. Kun löydät toimivan automaatin, paina sen sijainti mieleesi ja palveluntarjoaja.

Pari viikkoa reissulla jo olleena sorruin silti ajatukseen että kyllähän siellä nyt kortti toimii. Mutta ei, ei toimi. Olin maksukyvyttömänä niin kaupoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja kiipeilykeskuksella. Kiipeilykeskuksella minut pelasti ystävällinen nuori nainen joka maksoi sisäänpääsyni ja siirsin hänelle verkkopankista rahaa. Ravintoloissa kolehtia kerättiin porukalla jotta saatiin maksut kasaan. En kuitenkaan suosittele tätä taktiikkaa. Helpommalla pääsee, kun vaan kantaa rahaa mukanaan. 😅

Loppuun ravintolasuositus

Myös tässä ravintolassa tuli kerättyä kolehtia ja pakko heittää suositus: Het Paradisj! Sain ystävältäni kutsua liittyä heidän seurueeseensa illalliselle. Lähdin mielelläni mukaan sen kummemmin tietämättä mihin. Olen sekasyöjä ja odotukseni eivät olleet kovin korkealla, kun kuulin että menemme kasvisravintolaan. Syön kyllä kasvisruokaa, mutta yleensä parhaimmat elämykset tulevat intialaisen tai nepalilaisen kasvisruoan suunnilta.

Nyt olin kuitenkin todella vaikuttunut heti, kun astuimme ovesta sisään. Het Paradisj pn nimensä mukaisesti ihanan vehreä keidas joka on täynnä veikeitä yksityiskohtia ja tee-se-itse oivalluksia. Pelkästään ravintolan sisutuksen tutkimus on jo elämys itsessään.

Kun vielä ruoka oli erinomaista, varasin suoraan pöydän seuraavalle viikolle laskun maksamisen yhteydessä. Pöydän varaaamanin onkin suositeltavaa sillä ravintola on usein täynnä. Eikä suotta ♥️

Excaliburin valloitus – 37 metriä pystysuoraa hikoilua

Kirjoittelin aiemmin uuden vuoden aloittamisesta ja tavoiteasetannasta vuodelle 2019 (kliks) Year Compassin avulla. Yksi vuoden isoimmista itselleni asettamista tavoitteista oli Excaliburin kiipeäminen.

Excalibur on Hollannin Groningenissa sijaitsevan kiipeilykeskuksen pihassa tönöttävä maailman korkein vapaastiseisova kiipeilyseinä. Korkeutta kunkku Artturin myyttisen miekan mukaan nimetyllä seinällä on hulppeat 37 metriä. Se, mikä tekee seinästä erityisen kiinnostavan, on sen kaareva muoto, jonka ansiosta heittoa juuren ja huipun välillä on 11 metriä. Muoto on suunniteltu jäljittelemään oikeiden vuorien huippujen muotoa.

 

Reittiä valitsemassa

Excaliburin valloitusta suunnitellessa piti huomioida pari juttua: rajattu kokemus liidikiipeilystä sekä greidit hänkillä ja släbillä. Netistä löytyy yllättävän vähän tarinoita Excaliburiin liityen, mutta reitit sentään ovat löydettävissä täällä. Liikaa kiipeilyslangia? Ei hätää – seuraavassa pohdinnat joiden perusteella oikea reitti löytyi.

 

Hänkki ja släbi

Seinän raskaampi puoli on tietysti niin sanottu over hang (suomalaisittain hänkki), jossa seinä kaatuu päälle. Tällä puolella reittien vaikeusasteet (greidit) alkavat 6:sta ja jatkuvat siitä aina 9:ään asti. Seinän vaikein reitti, “King Arthur’s Holy Grail”, on vaikeustasoltaan 9a, jota kukaan ei ole vielä onnistunut kiipeämään kolme vuotta reitin rakentamisen jälkeen.

 

Tornin toiselta puolelta löytyy niin sanottu slab-puoli (eli släbi), jolla seinää pääsee halailemaan sillä se kallistuu kiipeilijästä pois päin. Släbin puolella greidit lähtevät 4c reiteistä ja menevät 7 asti. Släbi oli aloittelevalle liidaajalle ainoa vaihtoehto.

 

Yläköysi vs. Liidi

Köysikiipeilyä valmiilla reiteillä voi harrastaa joko yläköydellä tai liidaamaalla. Lyhyesti kerrottuna (katso kuva) yläköysi on valmiiksi kiinnitetty reitin korkeimpaan kohtaan ja liidatessa köyttä kiinnitetään seinässä oleviin ankkureihin sitä mukaan, kun päästään korkeammalle. Ankkureita tai ns. jatkoja on seinällä yleensä parin metrin välein.

Yläköyden ja liidaamisen ero. Alkuperäiset kuvat. http://www.cs.columbia.edu/~sedwards/

 

Merkittävimmät erot kiipeilytavoilla ovat kuluttavuus ja tippuminen. Liidatessa köyden kiinnittäminen seinään (ns. klippaaminen) vie paljon energiaa ja vaati aloittelijalta paljon keskittymistä. Sen lisäksi että kiipeät ylös, pysähdyt reitin aikana lukuisia kertoja hakemaan asentoa, josta voit turvallisesti irrottaa käden seinästä köyden klippaamista varten. Sen jälkeen palaudut takaisin asentoon, josta voit jatkaa kiipeämistä. Ja sama ralli jatkuu. Yläköysittelyssä köydestä ei tarvi murehtia vaan keskittymisen voi suunnata kiipeämiseen. Liidiä aloittaessa voikin suoraan tiputtaa reittien greidistä pari pykälää alemmas liidaamisen tarjoamien lisähaasteiden vuoksi.

Toinen asia. Tippuminen. Jos tiput yläköydellä, et oikeastaan tipu. Köysi on kireällä sinun ja varmistajan välillä, joten tippuminen on lähinnä köyteen nytkähtämistä. Jos tiput liidaamalla, todellakin tiput. Pahimmillaan useamman metrin riippuen edellisen klipin sijainnista. Liidissä tippuminen on asia, jota tulee harjoitella tarkoituksella, jotta välttää mahdolliset loukkaantumiset tositilinteessa. Itse olen liiditippumisen kanssa tilaanteessa että se on edelleen aivan kauhistuttavaa.

Hyissssssss…. Lähde ja lisää aiheesta

Liidaaminen on laji joka vaatii harjoitusta myös varmistajalta. Jos varmistaja ei ole hereillä ja köydessä on liikaa löysää tai hän ei huomaa kiipeilijän tippumista, voi se tarkoittaa joko erittäin staattista tippumista (iskeytyminen seinään) tai paria lisämetriä tippumiseen. Kiipeilijän tippuminen aiheuttaa myös jännitystä köyden toiseen päähän, jos kiipeilijä on huomattavasti varmistajaa painavampi. Käytännössä varmistaja nousee seinälle kiipeilijän tippuvan painon voimasta.

 

4c Bayesian Route liidinä

Lähtötietojen mukaan Excaliburilla kiipeäminen on mahdollista vain liidinä, mutta syystä tai toisesta viime maanantaina Excaliburin släbillä oli myös yläköydet kolmella reiteistä. Myös yläköysittely oli siis mahdollista. Koska emme tätä tienneet, valmistauduimme koitokseen suorittamalla suomessa liidikortit noin kuukautta ennen matkaa. Ja harjoittelemalla ankarasti klippaamista. Aikarajoitteiden vuoksi olimme kuitenkin vielä varsin aloittelijoita Excaliburin juurelle saavuttaessa.

Reittien greidit ovat yleensä välillä 3 – 8. Kehittyneemmät kiipeilijät kiipeävät n. 6 reittejä, kun taas 7-reitteihin harvempi harrasteleva kiipeilijä kykenee. Keskiverrot kiipeilijät operoivat tasolla 4-5. Aloittelevana liidaajana iskin silmäni Excaliburin helpompiin reitteihin eli kahteen 4c reittiin. Näistä työstöön lähti punainen “Bayesian Route” aivan Excaliburin vasemmassa reunassa.

Reitti ei liidinä tuntunut mitenkään mahdottomalta, mutta haasteen siihen toi reitin pituus, kova tuuli ja silmiin paistava aurinko. Suomen sisäseiniin tottuneena 37 metriä ulkona tuntuu aika paljolta. Matkalla alkoi jo tuntumaan siltä että tästä ei tule kyllä valmista. Keskittymällä aina vain seuraavaan klipin väliin huomasin äkkiä olevani puolessa välissä, viimeisellä 10 metrillä ja kapuamassa laidan yli. Bayesian Route flashed!!! Wohooo!!!!

 

 

Huipulla olin niin kuumottunut reunan yli takaisin kiipeämisestä ja alas laskeutumisesta että en malttanut ottaa kunnollisia kuvia huipulta vaan kiirehdin alas. Liidaamisen jälkeen kirosin hollantilaisten reittejä ja lajin rankkuutta, sekä heikkoja kuvaustaitojani huipulta. Seuraavan liidin varmistamisen jälkeen olinkin taas jo valmis kiipeämään huipulle uudelleen, mutta tällä kertaa houkuttelevasti tarjolla olevilla yläköysillä. Vertailun vuoksi kiipesin saman 4c reitin ja kas kummaa kun tuntui helpolta. Näiden kahden reissun ja kahden varmistamisen jälkeen (toinen yläköysillä helvetillisellä tuulella) olin valmis istahtamaan eväiden ääreen ja sulattelemaan kokemusta. Excaliburin valloitus isoimmilla greideillä jää seuraavaan kertaan.

Excalibur ja stroopwafel täältä tullaan!

Seuraava kohde on paikannettu (kiitos ystävät) ja lukittu (kiitos itselle ja työpaikalle). Excalibur ei varmaan monelle sano mitään, mutta stroopwafel jo on vahva vinkki suunnasta. Tie käy siis Hollantiin maaliskuun lopulla! Tarkempi sijainti on Enschede Hollannin itärajalla Saksan naapurissa. Käsittääkseni kaupungissa ei ole juuri mitään erikoista yliopiston (158 000 asukasta) ja nimen mahdottoman lausumismuodon.

Hmmm. Toivotaan että ei tarvitse kysyä suuntaa matkalla.

 

Miksi Enschede?

Syy, miksi Enschedeen menen, on tietysti ilmainen majoitus! Kiitos ystävät, jotka itse lähtevät pariksi viikkoa jenkkeihin ja jättävät minut tyhjään kämppään. Hinnaksi on sovittu taaperon vahtimista, jotta vanhemmat pääsevät treffeille. Luvassa siis muutama viikko rauhoittumista ja NYT se syy miksi olen erityisen liekeissä: Excalibur.

Excalibur on Hollannin Groningenissa sijaitsevan kiipeilykeskuksen pihassa tönöttävä maailman korkein vapaastiseisova kiipeilyseinä. Korkeutta kunkku Artturin myyttisen miekan mukaan nimetyllä seinällä on hulppeat 37 metriä. Se, mikä tekee seinästä erityisen kiinnostavan, on sen kaareva muoto, jonka ansiosta heittoa juuren ja huipun välillä on 11 metriä. Muoto on suunniteltu jäljittelemään oikeiden vuorien huippujen muotoa. Jep.

excalibur etätyö diginomadi
Lisää kuvia ja juttua Excaliburista esim. täältä (lähde https://www.amusingplanet.com/2012/01/excalibur-world-tallest-climbing-wall.html)

Excaliburin lisäksi kiipeilykeskus on iso ja myös sisältä löytyvät kattavat kiipeilymahdollisuudet. Matkaa Groningeniin on Enskasta pari tuntia. Täällä koitan viettää viikonloppuni tavoitteena Excaliburin valloitus!

 

Pari sanaa lennoista

Lentojen kanssa yritin parhaani tukea Finnairia, jolla olisi ollut hieman paremmat matkustusajat. Tällä kertaa tarvitsen mukaan kiipeilyvarusteet, joten pelkillä käsimatkatavaroilla ei pärjää. Vaikka kuinka temppuilin pisteiden kanssa, olisi Finnair lennot tulleet ruumalaukulla n. 50€ kalliimmiksi kuin KLM:n tarjoamat. Matkustusajat molemmissa olivat kohtuulliset, joten päädyin ottamaan liput KLM:n kautta. Kehitys kehittyy ja liput tupsahtivat nätisti whatsappiin.