Australialainen ystäväni totesi minulle taannoin kuulumisten vaihdon yhteydessä että elät unelmaa! You are living the dream! Perinteiseen suomalaiseen tapaan tuumasin että no ei nyt tehdä tästä mitään numeroa. Samalla ajattelin huvittuneena että ei muuten kovin monen unelmaa.
Mieleen tulvivat ne lukemattomat kerrat kun olen reissannut väsyneenä, nälkäisenä, kipeänä, nukkunut huonosti, majoittunut halvasti, eksynyt oudossa paikassa, kärsinyt matkaripulista tai tuijottanut auton konepellin häiriövaloja 30 asteen pakkasessa ja helteessä. Näistä muistoista ei juuri kovin monen unelmaa saa kasattua – moni ei varmasti edes sietäisi tällaisia oloja rahaa vastaan.
Mutta siitä huolimatta tämä on minun unelmaani ja se ajaa minua eteenpäin, se antaa minulle energiaa silloinkin, kun se ulkopuolisesta näyttää kuluttavalta. Somesta ja blogista eivät välity ne tunteet joita matkustaminen minulle antaa. Eivät välity myöskään ne tunnit joita jokaisen matkan eteen on laitettu. Tunnit tehden töitä, suunnitellen, järjestäen, varmistaen että matkaan pääsee.
Matkustaminen, liikkuminen ja uusien paikkojen näkeminen avaavat ajatuksiani ja energiaani eri tavalla kuin mikään muu. Pystyn hengittämään vapaammin. Vapaus ajaa minua eteenpäin. Vapaus on minun hyvinvointini ytimessä.
Maailmanlaajuinen pandemia, ystävämme COVID-19 otti asiakseen pistää maailmankirjat sekaisin. Kun sairastuneet keskittyvät parantumiseen, on meidän muiden aika keskittyä eristäytymiseen. Niille joille työnluonne mahdollistaa tarkoittaa se myös etätöitä kotitoimistolta.
Olen etätyön kannattaja ja omassa työpaikassani olemme ahkeria etätyöntekijöitä. Viihdymme kotona, mökillä, ulkomailla ja tietysti myös toimistolla. Joustamme ja haluamme tehdä parhaamme. Homma siis toimii! Ei tarvitse esimiehenä menettää yöuniaan että, jos nyt joku ei teekään töitä kotona, vaan pelaa pelejä, ulkoilee tai leikkii lemmikkien ja lasten kanssa. Ja tällä hetkellä tiedän varmaksi että juuri näitä asioita tapahtuu – ja niin pitääkin!
Olemme kaikki kovan paikan edessä, kun järjestämme arkeamme uudelleen. Lapset ovat kotona, puoliso saattaa olla myös kotona töissä, lomautuksella, palkattomalla tai turvaamassa yhteiskunnan kriittisiä toimintoja. Lasten koulunkäynti pitää varmistaa ja kaupassakin pitäisi käydä, mutta kotoa ei saa poistua. Harrastukset ovat jäähyllä ja kylille ei ole asiaa. Nyt jos koskaan kaipaamme ymmärrystä ja luottoa työyhteisöltä! Antakaa joustoa itsellenne ja muille. Hyväksykää se että poikkeustilanteessa kaikki eivät pysty samantasoiseen suoritukseen kuin normaalisti. Se on ihan okei. Kaiken muun lisäksi ei murehdita siitä. Tehdään se mitä pystytään.
Kun etätyöhön siirryttiin kerralla ja pakolla, tulee varmasti myös rumaa jälkeä. Tulee työtehtävien laiminlyöntiä ja uupumusta. MUTTA tulee myös uusien työkulttuurien muodustumista ja vapautta työntekemiseen! Syntyy luottamusta tiimeihin ja iloa onnistumisesta. Elämä jatkuu sittenkin!
Ei siitä en enempää, koska itselläkin alkaa jo pandemiat tulemaan korvista. Otan vähän taukoa uutisista, katson kevään etenemistä ja otan rennosti. Teen niitä asioita jotka palauttavat ja hymyilyttävät. Ottakaa iisisti tyypit.✌️
Ei tiedä otus pademioista. Sohva on yhtä mukava kuin ennenkin. Aurinko paistaa. Ihmiset ovat kotona. Life is good ☀️
Sain viime vuoden alussa yhteydenoton koskien ilmiötä nimeltä diginomadismi. Paikallisen yliopiston journalistiopiskelija kaipasi haastateltevaa aiheen tiimoilta. Suostuin ja haastattelu järjestettiin Kyttälän Runokahvilaan. Tästäkin on jo yli vuosi! Kyllä aika rientää!
Tulevaisuuden tuulia – voidaanko puhua ilmiöstä?
Artikkeli alkaa toteamuksella “Etätyöskentely ulkomailla mahdollistaa reissaamisen, mutta vaatii itsekuria. Paikasta riippumattoman työn ennustetaan olevan yksi iso tulevaisuuden työkulttuurin muutos.”. Olen samaa mieltä. Etätyö on tulevaisuutta, mutta kaikille ulkomailla työskentely ei välttämättä sovi. Tätä olen pohtinut jo aiemminkin blogissani.
Artikkelissa on haastateltu myös digitaalisen työn asiantuntijaa ja tutkijaa jonka mukaan diginomadismi on vielä Suomessa marginaalinen, mutta selvästi kasvava ilmiö.
Haastattelussa Tiia-Mari kyseli minultakin kuinka iso diginomadismi ilmiönä on suomessa ja onko nomadeille olemassa yhteisöä? Täytyy myöntää että en ihan tarkkaan osannut hänelle vastata, mutta arvelien läppärityöläisiä olevan vielä aika vähän ja omaa yhteisöä ei löydy. Vuosi haastettelun jälkeen tilanne ei ole muuttunut merkittävästi, mutta diginomadi blogin liikenne on tasaisessa kasvussa. Eniten verkkohauilla päädytään Mikä on diginomadi? kirjoitukseen. Aihe siis kiinnostaa.
Matkabloggaajien ryhmiä sen sijaan löytyy ja näissä ryhmissä esiintyvät tasaiseen myös läppärityöläiset, friikut maailmassa, diginomadit, yrittäjät ja mitä meitä nyt on.
Vuosi sitten tein hieman modernia tutkimusta internetin syövereissä ja joku nopea on herännyt lisääntyvään kiinnostukseen diginomadismia kohtaa ja perustanut Suomen diginomadit sivuston (https://www.diginomadit.com/). Sivusto oli vielä selkeästi vaiheessa ja nyt näyttää että sitä ei enää ole. Uumoilin että ehkä siellä oltaisiin pyritty myymään kursseja? Ehkä jakamaan tietoa?
Entä voiko diginomadismia kutsua vielä Suomessa ilmiöksi? Pikaisen googletuksen mukaan John Wheelerin määritelmä on seuraava “Mikään ilmiö ei ole ilmiö ennen kuin se on havaittu ilmiö”. Ilmiö on siis hyvin subjektiivinen asia. diginomadit.com sivuston kohtalo kertoo osaltaan sitä että diginomadismi on vielä marginaalinen ilmiö joka ei ole massojen tutkalla.
Ilmiö tai ei oli mielenkiintoista päästä puhumaan asioista haastattelun muodossa. Kun joku kyselee yksityiskohtaisia kysymyksiä, täytyy asioita pohtia eri tavalla kuin vaikka blogia kirjoittaessa.
Näin vuoden kuluttua haastattelusta on mukava huomata myös että mielipiteet eivät ole pahasti muuttuneet, hieman jalostuneet viimeisen vuoden aikana.
Kulunut vuosi on pitänyt sisällään paljon myös reissujen lisäksi. On taloremonttia, koiraa ja mielenkiintoisia työkuvioita ja paljon muuta. Onneksi aikaa järjestyy edelleen matkustamiseenkin ja huhti-toukokuussa on edessä Latvia-Saksa-Ruotsi kierros. Lähes (damn you Baltian bussiyhteydet) maatapitkin matkustaen!
Ennen matkalle lähtemistä tulee usein miettineeksi toimiiko oma pankkikortti perillä maksamiseen ja rahan nostamiseen samoilla tavoin kuin kotona. Pitäisikö kuitenkin vaihtaa rahaa jo Suomessa kohdemaan valuuttaan ja paljonko sitä kannattaa olla? Toiset ovat hyvinkin tarkkoja ja karsivat viimeiseen asti ylimääräisiä kuluja (usein senttejä) joita syntyy kortilla maksamisesta ja valuuttojen konvertoinnista. Itse en ole jokaisesta sentistä tarkana, mutta joitakin vinkkejä osaan tarjota matkaan lähtevälle.
Toimiiko mun kortti siellä?
Todennäköisesti toimii kyllä. Sitä todennäköisemmin maksukorttisi toimii, mitä tunnetumpaan matkakohteeseen matkustat. Varsinkin Euroopassa suomalaisten pankkien kortit toimivat lähes varmuudella niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Toki joissakin maissa kortilla maksaminen on vielä oudompaa ja silloin on hyvä varata mukaan valmiiksi pieni summa paikallista valuuttaa.
Matkustaessa kannattaa panostaa siihen että mukana on vähintään kahden eri pankin kortit joissa on sekä Debit että Credit puolet! Ensinnäkin kasvatat todennäköisyyttä että jokin korteistasi toimii eri tilanteissa. Toisekseen säilytä kortteja eri paikassa (ei samassa lompakossa) jolloin et päädy pennittömäksi tilanteessa jossa laukku tai rahapussi hukkuu (todennäköisempää) tahi ryöstetään (harvinaisempaa).
Mistä sitä rahaa saa? Vaihdanko jo Suomessa koko matkalle tarvittavan määrän?
Älä vaihda. Jos haluat, voit jo Suomessa vaihdattaa pienen määrän paikallista valuuttaa mukaan otettavaksi. Summan on hyvä olla sellainen jolla tarvittaessa pääset siirtymään esim. lentokentältä majoituspaikkaasi ja ostamaan jotain pientä tarvittaessa. Käytännössä summa on yleensä jotain 50-100€ välillä. Tällä varmistat sen että yllättävissä tilanteissa voit maksaa käteisellä, jos korttia ei jostain syystä hyväksyttäisi. Suomessa rahaa voi vaihtaa Forexilla ja tarkempi kaveri voi tarkistaa kulut verrattuna eri pankkeihin. Jotkin pankeista tarjoavat valuutan vaihtoa halvemmalla omille asiakkailleen, mutta usein valuutta pitää myös etukäteen tilata.
Valuutanvaihtoon liittyen:
Älä vaihdata valuuttaa lentokentillä! Kurssit ovat usein merkittävästi huonompia ja kulut korkeita.
Käteistä saat nostettua paikanpäältä pankkiautomaateista. Eri pankit voivat veloittaa eri maksuja käteisen nostamiseen ja valuutan konversioon liittyen. Tutustu kohdemaahan etukäteen, jos et halua maksaa näitä kuluja. Myös oman korttisi ja pankkisi valinta vaikuttaa kuluihin.
Jos maksat kortilla ja sinulta kysytään maksatko paikallisella valuutalla vai EUR, valitse aina paikallinen valuutta. Jos maksat kotimaan valuutalla, veloitetaan sinulta palvelusta tietty prosenttiosuus ja lisäksi käytettävä valuuttakurssi on usein kehno.
Jos matkustat eksoottisempaan kohteeseen, huomaa että maahan tullessa sinulta voidaan kysyä kantamasi käteisen rahan määrää. Joskus käteistä täytyy olla yli tietyn määrän ja joskus enimmäismäärä on ilmoitettu etukäteen. Tämä tulee usein vastaan vain kaukokohteissa ja maissa joihin vaaditaan viisumi. Tutustu kohteeseen etukäteen ja vältä kämmit.
Entäs jos minut ryöstetään?
Näpistyksen tai ryöstön todennäköisyys on pieni, kun reissatessa käyttää järkeä ja noudattaa muutamaa yksinkertaista toimintamallia.
Käytä vetoketjullisia taskuja sekä laukkuja
Älä jätä tavaroita lojumaan pöydille tai penkeille
Älä esittele rahatukkuja julkisella paikoilla
Pidä pieniä ostoksia varten vähän käteistä taskun pohjalla, jolloin et joudu kaivamaan rahapussia esiin jatkuvasti. Nokkelat taskuvarkaat voivat panna merkille lompsan sijainnin.
Varaa mukaan useampi pankkikortti, jotta matka ei kaadu yhden kortin hukkumiseen/rikkoutumiseen/toimimattomuuteen
Omalle kohdalleni ei ole sattunut rötöksiä, mutta olin vieressä kun ystävältäni yritettiin näpistää Mongoliassa avonaisen laukun sivutaskusta tavaraa. Onneksi tasku oli tyhjä. Näissä tilanteissa on viisasta jatkaa matkaa eikä nostaa meteliä. Varsinkaan maissa joissa länsimaalaiset turistit eivät ole suosiossa.
Mitäs jos ei toimikaan…
Älä suotta stressaa! 🙂 Itsellä isompia haasteita on ollut ainoastaan Filippiinien pienellä Cebun saarella (ja Hollannissa pientä päänsärkyä). Kortti ei maksamiseen käynyt ja käteistä rahaa kaivattiin. Neljän hengen matkustusporukasta tasan yksi (1!) maksukortti toimi yhdellä pankkiautomaatilla rahan nostamiseen. Kyseinen pankkiautomaatti täydennettiin pari kertaa viikossa ja kun näki aseistetut vartijat automaatin vieressä, tiesi että rahaa kannattaa käydä nostamassa pikaisesti. Automaatti tyhjeni rahoista hetkessä. Rahaa siirreltiin reissuporukan kesken ahkerasti tililtä toiselle ja yhdeltä kortilta nostettiin kaikki mitä irti saatiin. Näin siitäkin tilanteesta selvittiin. Vaikka olisikin käynyt niin ettei yksikään kortti olisi toiminut, olisi rahaa saatu varmasti järjestettyä esimerkiksi majapaikan avustuksella. Onhan heidänkin tulonsa kiinni siitä, löytääkö turisti käteistä rahaa vai ei.
Kolme vuotta takaraivossa kytenyt ajatus camper vanista. Tai vaunusta. Tai ihan oikeasta matkailuautosta. Kolme vuotta sitten kesällä etsin sopivaa kiesiä aktiivisesti, mutta ei sattunut kohdalle.
Reissuja ja muuttoja tuli ja meni, kunnes kolme muuttoa myöhemmin ollaan remontoimassa mummolaa. Koirakin liittyi joukkoihin kesällä.
Muutoissa mukana on seurannut pahvilaatikko, jonka päälle on tussattu Camper. Laatikko on saanut lisää sisältöä niin muutoista kuin mummolan varastojen tyhjennyksistäkin. Nyt Camper laatikolle on koti!
Jostain kumman syystä vilkaisin torstaina piiiitkästä aikaa nettikaravaanarin sivuja. Ja kas. Tuoreeltaan sivuille lisätty vuoden VW Caravelle. Omavalmiste matkailuauto kohtuu kilometreillä ja hinnalla. Pikainen konsultaatio puolison kanssa ja puhelua myyjälle. Alustavat kysymykset saivat hyvät vastaukset. Treffit sovittiin lauantaille.
Lauantaina hurautimme nokan kohti Raumaa vielä hieman epäileväisin mielin. Olihan kaaralla ikää ja ikäisensä kiesit ovat usein ruosteen riivaamia tai muuten vaivaisia. Mutta ei tämä yksilö (ainakaan tuntuvasti 😅). Koeajoa ja keskusteluita myöhemmin päästiin selville auton historiasta ja sopuun hinnastakin. Nimet paperiin, rahat liikkeelle ja tyytyväiset pakun omistajat kohti kotia.
Isompi huolto on luvassa heti alkuun, mutta sen jälkeen toiveissa huolettomia kilometrejä. Ja tietysti niitä reissuja. Maata pitkin. Koira kyydissä. Kyllä odotutti, mutta kyllä nyt hymyilyttää.
Niin se vain on että ensimmäisestä blogikirjoituksesta (klik klik klik) on vierähtänyt jo vuosi. Siis kokonainen vuosi. Miltä vuosi näyttää blogin kautta katseltuna?
Vuosi blogina
Lukujen valossa 2018 näyttää seuraavalta (26.2.2019 tilanne).
Julkaistuja artikkeleita 23
Vierailijoita 666
Näyttökertoja 1 217
Suosituin päivä: sunnuntai
Suosituin tunti: 18:00
Huomattavaa luvuissa on, että niissä on mukana tiedot heinäkuusta 2018 eteenpäin, jolloin blogi muutti nykyiseen osoitteeseensa. Ei mitään massiivisia lukuja, mutta suunta on ylöspäin. Ja ylös jatketaan, jos sisältö on laadukasta.
Suosituin artikkelini kuluneena vuonna liittyi etätyöhön. Etätyö on nykytyöelämässä kuuma peruna, joka puhuttaa ja kiinnostaa. Eikä ihme, sillä etätyöllä on tutkitusti huimia positiivisia vaikutuksia (työ)hyvinvointiin ja tehokkuuteen. Toisella sijalla kiinnostusta ja keskustelua herätti diginomadiksi tuleminen. Artikkelissa kerrotaan vinkkejä käytännön toimiin joilla voi ryhtyä tekemään suunnitelmia konkretiaksi. Omiin kokemuksiini peilaten tietysti. Pronssille (hieman yllättäen) ylsi kokemukset puolalaisesta Thai-hieronnasta. Ei liian vakava kirjoitus uusien kokemusten hankkimisesta.
Kokemuksia rikkaampana eteenpäin
Vuoden päättäminen ja uuden avaaminen
Tein tammikuussa 2018 vuoden päätöksen ja samalla katselmoinnin 2019 vuoden tavoitteisiin. Vuosi on pitkä aika ja on tärkeää pystyä reflektoimaan mennyttä. Usein sitä ei pysty hahmottamaan kuinka paljon asioita vuoteen mahtuu. Apuna käytin tähän tarkoitukseen suunniteltua Year Compass -vihkosta. Year Compass on ilmaiseksi ladattavissa osoitteesta https://yearcompass.com/. Löytyy myös suomenkielinen versio. (Kiitos tästä vinkistä ystävälle.)
Vihkon vuodelle 2018 tarkoitettu sivu täyttyikin kalenteria selatessa huomattavaa vauhtia. Lähes joka viikolla oli jotain mainitsemisen arvoista. Lisäksi kaikkea oleellista ei löytynyt kalenterin avulla vaan ne tulivat mieleen vasta, kun pääsi vihkossa eteenpäin ja pohti asioita tarkemmin. Suosittelen vastaavan harjoituksen tekoa kaikille, jotka haluavat selkeyttää tavoitteitaan ja tehdä inventaarion nykytilaan.
Vuosi 2018 on ollut itselleni hyvä vuosi. Saavutin asioita, joita olin asettanut tavoitteiksi ja asioita joita en osannut ennalta ajatella. Vaikea uskoa, että tämänkin blogin aloituksesta on jo vuosi!
Vuoden paras kuva: Valmiina Tough Viking kisaan päivää ennen Varsovaan lähtöä!
Kävin tammikuussa ensimmäistä kertaa euroopan isoimmilla opetusalan messuilla Lontoossa. Kyseessä tietenkin BETT-messut. Messumatkan järjestelyt hoituivat IlonaIt:n (Ilona BettShow) kautta ja ne olivatkin oikein kiitettävästi hoidettu. Siirtymät sujuivat itselle poikkeuksellisesti yhteiskuljetuksilla, joka palveli tekemistä työmatkan näkökulmasta. Reissussa meitä oli samasta firmasta 5 henkilöä.
Matkaan lähdettiin keskiviikkona (roppakaupalla myöhässä koneen ollessa sulatuksessa) ja paluu oli lauantaina illalla. Kotiin päästiin vielä saman vuorokauden aikana.
Matkan aikana ehdittiin sparrata, miettiä, edistää ja kehittää asioita, joiden pariin ei arjen kiireessä vain ehditä. Uuden kehittäminen ja pieni tauko arjen juoksemisesta olivatkin matkan parasta antia.
Kannattaako BETT-messuille lähteä, jos ei ole opettaja?
Lyhyt vastaus: ei.
Pitkä vastaus: mahdollisesti ehkä kyllä.
Kuten totesin, matkan paras anti meille verkko-oppimisen asiantuntijoille oli oman työporukan messujen ulkopuoliset itse järjestetyt toiminnot. Messujen paras anti meille taas oli keskustelut yritysten kanssa, jotka ovat samalla alalla ja tuottavat samoja palveluita kanssamme.
Toinen hieno matkan mahdollistama asia on verkostoituminen. Erityisesti IlonaIt:n järjestämä iltaseminaari oli mahtava tilaisuus verkostoitua suomalaisten alan asiantuntijoiden kanssa. Kiitos Ilonalle tästä!
Messujen ohjelma taas oli (ymmärrettävästi) hyvin opetuspainoitteinen ja oppimisen teknologiat olivat pienemmällä painotuksella. Tähän on olemassa oma tapahtumansa Learning Technologies ensi viikolla. Tämä on se paikka mihin seuraavaksi lähtisin.
Etätyö on yksi yritysmaailman nopeasti yleistyvä käytäntö, jota yhä useammat työntekijät arvostavat. Mikä tekee etätyömahdollisuudesta niin halutun, että se jopa nostaa yrityksen kiinnostavuutta työmarkkinoilla? Sallivatko yrityksen etätyön teon vain miellyttääkseen työntekijöitä (nykyisiä ja potentiaalisia)? Seuraavassa on valotettu etätyöskentelyä tutkimusten valossa.
Miksi ihmiset haluavat työskennellä etänä?
Briteissä tehdyn selvityksen mukaan (lähde) 87% Brittien työvoimasta työskentelee tai haluaa työskennellä joustavasti etänä. On siis selvää, että joustavat työajat ja tavat ovat merkittävä kilpailuetu yrityksille. Perusteita joustavien työmahdollisuuksien ja etätyöskentelymahdollisuuden haluamiseen vastaajat antoivat monia. Kaksi isointa syytä etätyöskentelyyn ovat seuraavan kuvan mukaisesti työn ja vapaa-ajan parempi tasapaino (57%) ja etätyöskentelyn helppous tai hyödyllisyys (50%). Tulokset eivät yllätä, sillä työmatkat ovat usein aikaavieviä ja haukkaavat päivästä ison osan aikaa ja energiaa. Itsekin hyödynnän etäpäivän mahdollisuuksia usein päivinä, jolloin minulla on muita menoja tai harrastuksia, joihin on helpompi lähteä kotoa. Etäpäivän työmatkattomuuden voi myös aamulla hyödyntää pidemmillä unilla tai aloittaa päivä aiemmin, jolloin myös työt voi päättää aiemmin!
Työntekijöiden syyt etätyöskentelyyn Timewisen tutkimuksen mukaan (https://timewise.co.uk/wp-content/uploads/2018/02/Flexible_working_Talent_-Imperative-AM.pdf)
Muita työntekijöiden tutkimuksessa mainitsemia syitä olivat työmatkoihin käytetyn ajan väheneminen (33%), mahdollisuus opiskella tai viettää enemmän vapaa-aikaa (32%) ja helpottaa lasten tai muiden läheisten hoitoa (29%). Lisäksi pieni osa ilmoitti etätyön sopivan paremmin muihin työn vaatimuksiin (20%) ja pieni määrä ilmoitti sen helpottavan sairauden kanssa työskentelyä (14%). Tutkimukseen vastanneiden kesken vastaajien iällä oli myös merkitystä perusteisiin. 18-34 vuotiaista vastasivat todennäköisimmin opiskelun tai lasten hoidon helpottumisen, 35-54 työmatkoihin käytetyn ajan vähenemisen ja 55+ vuotiaat työn ja vapaa-ajan tasapainon ja etätyön yleisen helppouden.
Etätyö on enenevissä määrin huokutteleva vaihtoehto kaikenikäisten silmissä. Jos suomalaiselta kysyy miksi teet etätöitä, saattaa vastaus olla että se on vaan helpompaa. Ja niinhän se onkin.
Miksi yritykset sallivat etätyöskentelyn työntekijöilleen?
Vaikka etätyön hyötyjä on tutkittu hiljattain laajastikin ei se vielä ole arkipäivää kaikissa organisaatioissa. Suomessakin isot yritykset ovat lähteneet avaamaan etätyön mahdollisuuksia työntekijöilleen. Etätyö on viime vuosina yleistynyt. (kuvio 49) Säännöllisesti etätyötä teki noin viidennes palkansaajista ja satunnaisesti 14 prosenttia (Työolobarometri 2017).
Uskon että työelämän kehittyessä etätyöskentelystä tulee vakiokäytäntö lähes millä tahansa alalla. Toki toimistoilla tulee jatkossakin olemaan rooli ja etätyö ei tule täysin korvaamaan toimistotyöskentelyä. Kaikki, joilla on etätyöskentelyyn mahdollisuus, eivät sitä välttämättä halua tehdä vaan palaavat toimistolle omasta tahdostaan, kuten todettiin 2 vuoden mittaisessa laajassa tutkimuksessa (lähde). Tutkimus pohjautui 500 henkilön testiryhmään ja osoitti etätyön nostavan tuottavuutta huimasti ja työntekijöiden uupumus väheni 50 prosenttia, mikä puolestaan taas vähensi sairaslomia.
Mustavalkoisessa maailmassa voitaisiin todeta että jos yritys haluaa palkkalistoilleen tuottavia, virkeitä ja terveempiä työntekijöitä, kannattaa sallia etätyöskentely. Harvoinhan asiat kuitenkaan ovat niin yksinkertaisia. Kaikki eivät halua työskennellä etänä ja kaikille se ei sovi muista syistä.
Lisäksi etätyöskentelykin vaatii johtamista. Ja etäjohtaminen vaatii omanlaistaan osaamista, joka vielä saattaa olla uusi tuttavuus esimiehille. Taustalla kummittelee ajatukset sohvalla lekottelevista työntekijöistä, jotka eivät ole sitoutuneet organisaatioon tai töihinsä. Etäjohtamisessa ja siinä onnistumisessa onkin omistettu paljon kirjoituksia ja tutkimuksia jotka tarjoavat työkalut onnistuneeseen etäjohtamiseen. Aiheesta kerrotaan ansioituneesti mm. suomenkielisellä etäjohtaminen.fi sivustolla.
Olen itse aloittanut hiljattain työt esimiehenä ja aion panostaa erityisesti etäjohtamisen taitoihini. Tämä on viisasta johtuen organisaationi hajautuneista toimipisteistä, etätyön mahdollisuudesta ja omasta liikkuvuudestani.
2018 on ollut matkustamisen(kin) puolesta mahtava vuosi. Eri kohteita ei ole kertynyt entisen elämän tahtiin, vaan matkustamiseen on löytynyt rauhallisuus ja parempi tekemisen meininki. Puhuvat kylillä slow travelista. Laaja aihe. Palataan siihen myöhemmin.
Ajatukseni ovat erityisesti kuluneen vuoden aika kääntyneet vahvemmin reppureissaamisesta ja “loma on lomaa” ajattelusta etätöihin, hitaasti ja pidempiä aikoja matkustamiseen – rauhallisuuteen. On vaikea uskoa että siitä on alle vuosi, kun ensimmäisen kerran lähdin kokeilemaan diginomadin elämää ja suuntasin Portugalin Aveiroon. Kuukausi kului uusissa maisemissa hyvien ystävien kanssa kuin siivillä. Kustannuksetkin olivat kohtuulliset muiden nurkissa asuessa. Kiitos siitä ystäville <3
Kesä kului suomessa lomaillessa (ensimmäistä kertaa vuosiin!) ja syksyllä suunnattiin nokka kohti Puolaa ja Varsovaa. Varsovassa nautittiin puolison kanssa yhdessä olosta ja matkustamisesta. Kokemus kehitti ammatillisesti ja matkaan tarttui uusia ystäviä jotka ovat puolestaan tulossa Suomeen vuoden 2019 aikana. Taas meni siis enemmän kuin hyvin.
Syksyllä kerättiin vauhtia kohti loppuvuotta ja huh mikä pläjäys tästä vielä tulikin. On muuttoa, ylennystä ja juhlaa. Aivan mahtavaa. Kovan menon jälkeen kuitenkin keho ja mieli kaipasi taukoa ja rauhaa banaanilaatikoiden saavuttamattomissa. Siispä suunnaksi Tallinna. Kylpyjä, hierontaa, joulutoria ja valmiita ruokapöytä. Että hyvin menee, mutta menköön. 🙂
Kysymyksen asettelu on sinänsä väärä, koska diginomadiksi ei vain tulla – sen saavuttaminen vaatii työtä. Joku voi ajatella että en ole paras ihminen vastaamaan kysymykseen, koska olen “vain” osa-aikainen diginomadi vielä matkalla omaan lopulliseen päämääräänsä. Tähän pisteeseen pääsemiseksi olen kuitenkin jo huomannut asioita, jotka toivon että olisin tiennyt vuosi sitten ja haluan jakaa nämä ajatukset matkansa alkupäässä oleville nomadeille. Tai ehkä vasta nomadiutta harkitseville.
Mitä diginomadilta vaaditaan?
Tätä aihetta olen pohtinut aiemminkin (lue lisää täältä) ja tarkkaa kaikkiin pätevää listaa on mahdoton laatia. Yhdistäviä tekijöitä kuitenkin on joustavuudesta keskittymiskykyyn ja ongelmanratkaisu taitoon. Ensimmäisenä on kuitenkin löydyttävä halu elää paikkariippumattomasti ja matkustaa. Sehän on koko elämäntavan tarkoitus. Sitten on päätettävä että haluaa tätä tosissaan.
Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, voi lähteä edistämään unelmaa todeksi. Teitä diginomadiksi on monia ja lopullinen reitti muodostuu jokaisen lähtötilanteen ja tavoitteen näköiseksi. Pari asiaa on kuitenkin varmaa: muutos ei tapahdu yön aikana ja kaikkea ei voi suunnitella etukäteen.
Diginomadiksi ei tulla yön aikana
Muutos ottaa aikansa. Tässäkään asiassa ei päästä kerralla maaliin, vaan muutos vaatii useamman kierroksen työstämistä. Kyse ei ole kertaluontoisesta tehtävästä jolla on alku ja loppu. Kyse on systemaattisesta lähestymistavasta tavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteiden jotka muuttuvat ja kasvavat kanssasi.
Kuka ei olisi joskus unelmoinut jostain joka jääkin vain haaveksi vuosien vieriessä eteenpäin. Aina löytyy jokin syy tai peruste miksi ei vain pysty? Tähän on lääke ja voin luvata että kyllä pystyy!
Jotta pääset vauhtiin miellä muutokset sykliseen malliin:
Toista ja säädä lopullista tavoitetta tarpeen mukaan (Act)
Lean maailmasta tuttu PDCA sykli toimii myös oman elämän kehittämisessä (kuvan lähde)
Esimerkkinä syklin soveltamisesta ylimääräisestä tavarasta eroon pyrkiessä sykli voisi näyttää tältä:
Plan: Käy läpi mitä kaikkea voit myydä?
Do: Varaa kirpputori pöytä, hinnoittele tuotteet ja vie ne myyntiin. Laita loput isot tai muuten kirpputorille kelpaamattomat tavarat myyntiin nettiin kauppasivuille.
Check: Menikö kaikki tavara kaupaksi? Tarvitseekkö vuokrata lisää aikaa kirpparille?
Act: Vuokraa kirpputoripöytä pidemmäksi aikaa, lahjoita, kierrätä tai hävitä loput myyntiin kelpaamattomat tavarat.
Ja *pufffff* pääsit eroon ylimääräisestä tavarasta! Samaa periaatetta voit soveltaa missä vain vaiheessa tavoitteiseesi pyrkimistä. Kerää näitä isoja ja pieniä tavoitteita aikajanalle ja ryhdy toteuttamaan asioita. Aloittaminen on vaikeinta ja vauhtiin päästessäsi hämmästyt kuinka paljon voit saada aikaan kuukaudessa saati puolessa vuodessa!
Älä yritä suunnitella kaikkea etukäteen
Iso virhe on yrittää suunnitella kaikki valmiiksi etukäteen ja sitten turhautua, kun asiat eivät menekään suunnitellusti. Tämä lähestymistapa on kuluttava ja vie ennen pitkää ilon hyvistä pyrkimyksistä. Ainoa asia mikä on varmaa on se että asiat eivät tule menemään suunnitellusti.
Aseta siis itsellesi selkeitä tavoitteita tärkeistä asioista ja kohdista joita näet matkallasi diginomadiksi. Tälläisia asioita voivat olla esimerkiksi toiminimen perustaminen, asunnon vuokraaminen ja irtaimiston myyminen. Aseta itsellesi myös ajallisia tavoitteita – mitä voit tehdä nyt, kuukaudessa, puolen vuoden ja vuoden sisällä? Rakenna tavoitteista selkeä polku ja lähde kulkemaan sitä. Matkassa tulee olemaan mutkia ja osa tavoitteista muuttuu tai vaihtaa paikkaa. Muista että mitä pidemmälle pääset, sitä pidemmälle taas näet. Jatko muuttuu selkeämmäksi ja reitti hahmottuu edessäsi.
Neuvoni matkaansa aloittavilla on siis: Listaa mitä voit tehdä ja ala toteuttamaan suunnitelmaa. Kaikki muu järjestyy kyllä aikanaan ja nyt ei kannata vaivata päätään asialla joka on ajankohtainen vuoden päästä, jos silloinkaan.
Lisää lukemista ja tarkempia neuvoja
Tässä artikkelissa avasin omia näkemyksiäni ja neuvojani diginomadi tien aloittamiseen. Kun pääset alkuun ja kaipaat tarkempia neuvoja, Googlettamalla paljastuu että netti on näitä pullollaan. Esimerkiksi seuraavilla sivuilla kirjoitetaan ansiokkaasti diginomadiksi tulemisesta:
