Etätyö. Pakolla. Kysymättä. Ja yllätyksenä.

Maailmanlaajuinen pandemia, ystävämme COVID-19 otti asiakseen pistää maailmankirjat sekaisin. Kun sairastuneet keskittyvät parantumiseen, on meidän muiden aika keskittyä eristäytymiseen. Niille joille työnluonne mahdollistaa tarkoittaa se myös etätöitä kotitoimistolta.

Tähän asti etätyöstä on puhuttu paljon. Erityisesti nuoret arvostavat etätyötä ja sitä pidetään työmarkkinoilla kilpailuetuna. Iso osa suomalaisista yrityksistä on kuitenkin jarrutellut etätyön mahdollisuuksia. Ei luoteta. Ei uskalleta. Pelottaa. Nyt tuli näille firmoille huonoja uutisia.

Olen etätyön kannattaja ja omassa työpaikassani olemme ahkeria etätyöntekijöitä. Viihdymme kotona, mökillä, ulkomailla ja tietysti myös toimistolla. Joustamme ja haluamme tehdä parhaamme. Homma siis toimii! Ei tarvitse esimiehenä menettää yöuniaan että, jos nyt joku ei teekään töitä kotona, vaan pelaa pelejä, ulkoilee tai leikkii lemmikkien ja lasten kanssa. Ja tällä hetkellä tiedän varmaksi että juuri näitä asioita tapahtuu – ja niin pitääkin!

Olemme kaikki kovan paikan edessä, kun järjestämme arkeamme uudelleen. Lapset ovat kotona, puoliso saattaa olla myös kotona töissä, lomautuksella, palkattomalla tai turvaamassa yhteiskunnan kriittisiä toimintoja. Lasten koulunkäynti pitää varmistaa ja kaupassakin pitäisi käydä, mutta kotoa ei saa poistua. Harrastukset ovat jäähyllä ja kylille ei ole asiaa. Nyt jos koskaan kaipaamme ymmärrystä ja luottoa työyhteisöltä! Antakaa joustoa itsellenne ja muille. Hyväksykää se että poikkeustilanteessa kaikki eivät pysty samantasoiseen suoritukseen kuin normaalisti. Se on ihan okei. Kaiken muun lisäksi ei murehdita siitä. Tehdään se mitä pystytään.

Kun etätyöhön siirryttiin kerralla ja pakolla, tulee varmasti myös rumaa jälkeä. Tulee työtehtävien laiminlyöntiä ja uupumusta. MUTTA tulee myös uusien työkulttuurien muodustumista ja vapautta työntekemiseen! Syntyy luottamusta tiimeihin ja iloa onnistumisesta. Elämä jatkuu sittenkin!

Ei siitä en enempää, koska itselläkin alkaa jo pandemiat tulemaan korvista. Otan vähän taukoa uutisista, katson kevään etenemistä ja otan rennosti. Teen niitä asioita jotka palauttavat ja hymyilyttävät. Ottakaa iisisti tyypit.✌️

Ei tiedä otus pademioista. Sohva on yhtä mukava kuin ennenkin. Aurinko paistaa. Ihmiset ovat kotona. Life is good ☀️

Haastattelun kohteena – tilanne vuotta myöhemmin

Sain viime vuoden alussa yhteydenoton koskien ilmiötä nimeltä diginomadismi. Paikallisen yliopiston journalistiopiskelija kaipasi haastateltevaa aiheen tiimoilta. Suostuin ja haastattelu järjestettiin Kyttälän Runokahvilaan. Tästäkin on jo yli vuosi! Kyllä aika rientää!

Tulevaisuuden tuulia – voidaanko puhua ilmiöstä?

Artikkeli alkaa toteamuksella “Etätyöskentely ulkomailla mahdollistaa reissaamisen, mutta vaatii itsekuria. Paikasta riippumattoman työn ennustetaan olevan yksi iso tulevaisuuden työkulttuurin muutos.”. Olen samaa mieltä. Etätyö on tulevaisuutta, mutta kaikille ulkomailla työskentely ei välttämättä sovi. Tätä olen pohtinut jo aiemminkin blogissani.

Artikkelissa on haastateltu myös digitaalisen työn asiantuntijaa ja tutkijaa jonka mukaan diginomadismi on vielä Suomessa marginaalinen, mutta selvästi kasvava ilmiö.

Haastattelussa Tiia-Mari kyseli minultakin kuinka iso diginomadismi ilmiönä on suomessa ja onko nomadeille olemassa yhteisöä? Täytyy myöntää että en ihan tarkkaan osannut hänelle vastata, mutta arvelien läppärityöläisiä olevan vielä aika vähän ja omaa yhteisöä ei löydy. Vuosi haastettelun jälkeen tilanne ei ole muuttunut merkittävästi, mutta diginomadi blogin liikenne on tasaisessa kasvussa. Eniten verkkohauilla päädytään Mikä on diginomadi? kirjoitukseen. Aihe siis kiinnostaa.

Matkabloggaajien ryhmiä sen sijaan löytyy ja näissä ryhmissä esiintyvät tasaiseen myös läppärityöläiset, friikut maailmassa, diginomadit, yrittäjät ja mitä meitä nyt on.

Vuosi sitten tein hieman modernia tutkimusta internetin syövereissä ja joku nopea on herännyt lisääntyvään kiinnostukseen diginomadismia kohtaa ja perustanut Suomen diginomadit sivuston (https://www.diginomadit.com/). Sivusto oli vielä selkeästi vaiheessa ja nyt näyttää että sitä ei enää ole. Uumoilin että ehkä siellä oltaisiin pyritty myymään kursseja? Ehkä jakamaan tietoa?

Entä voiko diginomadismia kutsua vielä Suomessa ilmiöksi? Pikaisen googletuksen mukaan John Wheelerin määritelmä on seuraava “Mikään ilmiö ei ole ilmiö ennen kuin se on havaittu ilmiö”. Ilmiö on siis hyvin subjektiivinen asia. diginomadit.com sivuston kohtalo kertoo osaltaan sitä että diginomadismi on vielä marginaalinen ilmiö joka ei ole massojen tutkalla.

Ilmiö tai ei oli mielenkiintoista päästä puhumaan asioista haastattelun muodossa. Kun joku kyselee yksityiskohtaisia kysymyksiä, täytyy asioita pohtia eri tavalla kuin vaikka blogia kirjoittaessa.

Näin vuoden kuluttua haastattelusta on mukava huomata myös että mielipiteet eivät ole pahasti muuttuneet, hieman jalostuneet viimeisen vuoden aikana.

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään paljon myös reissujen lisäksi. On taloremonttia, koiraa ja mielenkiintoisia työkuvioita ja paljon muuta. Onneksi aikaa järjestyy edelleen matkustamiseenkin ja huhti-toukokuussa on edessä Latvia-Saksa-Ruotsi kierros. Lähes (damn you Baltian bussiyhteydet) maatapitkin matkustaen!

Haastattelu on ainakin toistaiseksi luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa https://moreenimedia.uta.fi/2019/02/20/olen-tehokkaampi-ja-voin-tyossani-paremmin-diginomadi-viivi-hilden-yhdistaa-tyon-ja-lomailun/