8. Karhula ja Kotka

Vietimme puolison ja karvakansan kanssa viikonlopun Karhulan hovissa. Viikonlopun aikana mm. nautimme hovin maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta, vietimme piknikkiä kauniissa Jokipuistossa sekä tietysti otimme ilon irti hotellin aamupalasta. Valmis ja kattava aamupala vaan jaksaa aina ilahduttaa!

View this post on Instagram

Follow your bean ☕

A post shared by Diginomadi (@digi.nomadi) on

Menomatka Karhulaan jää myös historian kirjoihin ehkä yhtinä heikoimmista. Reilun kolmen tunnin ajomatka tuntui pitkän työviikon päätteeksi kohtuuttoman pitkältä. Onnistumisia koettiin myös penkille levinneiden sardiinien ja minun sekä penkin päälle nousseiden koiran oksennusten muodossa. Onneksi kassissa oli varashortsit mukana. Uskoakseni tekstiilipesurin vuokraus on ajankohtainen asia.

Paluumatka oli myös aivan liian kuuma. Mutta minkäs teet, kun sääjumalat eivät ole suosiollisia.

View this post on Instagram

Liian kuuma ajopäiväksi 🥵

A post shared by Diginomadi (@digi.nomadi) on

6. Hämeenlinna ja Aulanko

Kesäloman viimeiselle viikolle mahdutin pienen roadtrip retken. Koko loma on mennyt enemmän tai vähemmän remontoidessa ja pieni irtiotto oli paikallaan.

View this post on Instagram

#remonttiapaossa

A post shared by Diginomadi (@digi.nomadi) on

Nokka kääntyi Hollolan Macea kaupan kautta Hämeenlinnaan ja Aulangolle. Hämeenlinnan osalta menneet kokemukset rajoittuvat työmatkoihin ja suuria suunnitelmia ei tälle piipahdukselle laadittu etukäteen. Perillä Hämeenlinnassa olin vasta iltapäivällä. Auto linja-autoasemalle ja suora linja Popinoon. Työkaveri on nimittäin vuosia kehunut Popinon pitsoja ja ne pääsivät viimein testiin.

Popinon menu oli varsin kattava myös pitsojen ulkopuolelta ja tupa oli tiistaina täynnä syöjiä. Homma toimii ilmeisen hyvin. Niin toimi myös pista! Sen verran vedetään kuitenkin kotiin päin että kyllä Napolin pitsa on aina voittaja. 🍕

Yö pakussa

Viime syksynä tähdet osuivat kohdalleen ja haimme Raumalta retkeilypakun. Poikkeuskevään ja muiden kiireiden vuoksi emme ole ehtineet pakun kanssa tositoimiin. Tällä retkellä pääsin ja turvavälitkin pysyvät mallillaan.

Aulangon Joutsenlammella

Alkuun ajattelin yöpyä Park4night appin suosittelemalla Joutsenlammella Aulangolla. Se olikin varsin mielenkiintoinen alue ulkoilumaastoineen ja nähtävyyksinen. Illalla nuorten rallia oli kuitenkin vielä sen verran että en jäänyt odottamaan pureeko alueen 23-06 välinen ajokielto.

Lähdin tarkistamaan Hämeenlinnan uimahallin viereisen matkaparkin. Matkaparkissa saa majoittua ilmaiseksi 48h tuntia, mutta sähköä siellä ei ole tarjolla. Käytössä on uimahallin yhteydessä WC ja suihkutilat klo 8-17 välillä. Tilat olivat käytössä vaikka uimahalli on kiinni 3.8. asti. Muina aikoina uimarannalla on siisti bajamaja jota saa hyödyntää.

Matkaparkki oli rauhallinen ja puitteet ovat mukavat. Kaupat, uimahalli, uimaranta ja ulkoleikkialueet ja ulkopunttis sekä kori- ja lentopallokentät aivan vieressä. Tosin niin on moottoritiekin joten herkkä uniselle suositellaan korvatulppia.

Pulahdus Aulangon kylpylään

Seuraavana aamuna hoidin aamuhommat rauhassa matkaparkilla ja suuntasin sitten Aulangon kylpylään. Aikuiselle päiväkävijälle pääsy kylpylään kustansi 16€.

Kylpylä on kohtuullisen pieni ja omaan rajalliseen kylpyläkokemukseeni verraten tavallinen. Ei mikään pettymys, mutta ei mitään erityistä. Tarpeeseen kuitenkin pieni rentoutustauko poreissa tuli.

Iittalan lasikylän puodit

Paluumatkalla pysähdyin vielä Iittalan Lasikylään. Museon lisäksi lasikylästä löytyy käsityöpuoteja ja kultasuklaan myymälä sekä tehdas. Ehdoton suosikki oli keramiikkapaja Anubis mistä löytyi toinen toistaan oivaltavampia keraamisia käyttö- ja koriste-esineitä. Kuvia en pajalta huomannut ottaa, mutta se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Valekaravaanari Hämeenlinnan 48h matkaparkissa

Pienen irtioton jälkeen palasin levänneenä ja tyytyväisenä kotiin – pakuhan toimii retkeilyyn niin kuin oli ajateltu!

Projekti tauolla

Poikkeuskesän ja kevään vuoksi 30v30k projekti on jäänyt tauolle. Matkustaminen on vaihtunut ikkunaremonttiin ja kotona oleiluun. Heinäkuun olen lomalla ja syksyllä katsotaan uudelleen mikä on pandemian tilanne suomessa. Matkustamisen osalta minulla ei ole toistaiseksi tarkkoja suunnitelmia enkä niitä aio tehdäkään. Vielä.

Nyt vain odotellaan rauhassa miltä tilanne näyttää kuukauden parin päästä. 30v30k projekti on tauolla, kunnes sitä on turvallista jatkaa.

Etätyö. Pakolla. Kysymättä. Ja yllätyksenä.

Maailmanlaajuinen pandemia, ystävämme COVID-19 otti asiakseen pistää maailmankirjat sekaisin. Kun sairastuneet keskittyvät parantumiseen, on meidän muiden aika keskittyä eristäytymiseen. Niille joille työnluonne mahdollistaa tarkoittaa se myös etätöitä kotitoimistolta.

Tähän asti etätyöstä on puhuttu paljon. Erityisesti nuoret arvostavat etätyötä ja sitä pidetään työmarkkinoilla kilpailuetuna. Iso osa suomalaisista yrityksistä on kuitenkin jarrutellut etätyön mahdollisuuksia. Ei luoteta. Ei uskalleta. Pelottaa. Nyt tuli näille firmoille huonoja uutisia.

Olen etätyön kannattaja ja omassa työpaikassani olemme ahkeria etätyöntekijöitä. Viihdymme kotona, mökillä, ulkomailla ja tietysti myös toimistolla. Joustamme ja haluamme tehdä parhaamme. Homma siis toimii! Ei tarvitse esimiehenä menettää yöuniaan että, jos nyt joku ei teekään töitä kotona, vaan pelaa pelejä, ulkoilee tai leikkii lemmikkien ja lasten kanssa. Ja tällä hetkellä tiedän varmaksi että juuri näitä asioita tapahtuu – ja niin pitääkin!

Olemme kaikki kovan paikan edessä, kun järjestämme arkeamme uudelleen. Lapset ovat kotona, puoliso saattaa olla myös kotona töissä, lomautuksella, palkattomalla tai turvaamassa yhteiskunnan kriittisiä toimintoja. Lasten koulunkäynti pitää varmistaa ja kaupassakin pitäisi käydä, mutta kotoa ei saa poistua. Harrastukset ovat jäähyllä ja kylille ei ole asiaa. Nyt jos koskaan kaipaamme ymmärrystä ja luottoa työyhteisöltä! Antakaa joustoa itsellenne ja muille. Hyväksykää se että poikkeustilanteessa kaikki eivät pysty samantasoiseen suoritukseen kuin normaalisti. Se on ihan okei. Kaiken muun lisäksi ei murehdita siitä. Tehdään se mitä pystytään.

Kun etätyöhön siirryttiin kerralla ja pakolla, tulee varmasti myös rumaa jälkeä. Tulee työtehtävien laiminlyöntiä ja uupumusta. MUTTA tulee myös uusien työkulttuurien muodustumista ja vapautta työntekemiseen! Syntyy luottamusta tiimeihin ja iloa onnistumisesta. Elämä jatkuu sittenkin!

Ei siitä en enempää, koska itselläkin alkaa jo pandemiat tulemaan korvista. Otan vähän taukoa uutisista, katson kevään etenemistä ja otan rennosti. Teen niitä asioita jotka palauttavat ja hymyilyttävät. Ottakaa iisisti tyypit.✌️

Ei tiedä otus pademioista. Sohva on yhtä mukava kuin ennenkin. Aurinko paistaa. Ihmiset ovat kotona. Life is good ☀️

Haastattelun kohteena – tilanne vuotta myöhemmin

Sain viime vuoden alussa yhteydenoton koskien ilmiötä nimeltä diginomadismi. Paikallisen yliopiston journalistiopiskelija kaipasi haastateltevaa aiheen tiimoilta. Suostuin ja haastattelu järjestettiin Kyttälän Runokahvilaan. Tästäkin on jo yli vuosi! Kyllä aika rientää!

Tulevaisuuden tuulia – voidaanko puhua ilmiöstä?

Artikkeli alkaa toteamuksella “Etätyöskentely ulkomailla mahdollistaa reissaamisen, mutta vaatii itsekuria. Paikasta riippumattoman työn ennustetaan olevan yksi iso tulevaisuuden työkulttuurin muutos.”. Olen samaa mieltä. Etätyö on tulevaisuutta, mutta kaikille ulkomailla työskentely ei välttämättä sovi. Tätä olen pohtinut jo aiemminkin blogissani.

Artikkelissa on haastateltu myös digitaalisen työn asiantuntijaa ja tutkijaa jonka mukaan diginomadismi on vielä Suomessa marginaalinen, mutta selvästi kasvava ilmiö.

Haastattelussa Tiia-Mari kyseli minultakin kuinka iso diginomadismi ilmiönä on suomessa ja onko nomadeille olemassa yhteisöä? Täytyy myöntää että en ihan tarkkaan osannut hänelle vastata, mutta arvelien läppärityöläisiä olevan vielä aika vähän ja omaa yhteisöä ei löydy. Vuosi haastettelun jälkeen tilanne ei ole muuttunut merkittävästi, mutta diginomadi blogin liikenne on tasaisessa kasvussa. Eniten verkkohauilla päädytään Mikä on diginomadi? kirjoitukseen. Aihe siis kiinnostaa.

Matkabloggaajien ryhmiä sen sijaan löytyy ja näissä ryhmissä esiintyvät tasaiseen myös läppärityöläiset, friikut maailmassa, diginomadit, yrittäjät ja mitä meitä nyt on.

Vuosi sitten tein hieman modernia tutkimusta internetin syövereissä ja joku nopea on herännyt lisääntyvään kiinnostukseen diginomadismia kohtaa ja perustanut Suomen diginomadit sivuston (https://www.diginomadit.com/). Sivusto oli vielä selkeästi vaiheessa ja nyt näyttää että sitä ei enää ole. Uumoilin että ehkä siellä oltaisiin pyritty myymään kursseja? Ehkä jakamaan tietoa?

Entä voiko diginomadismia kutsua vielä Suomessa ilmiöksi? Pikaisen googletuksen mukaan John Wheelerin määritelmä on seuraava “Mikään ilmiö ei ole ilmiö ennen kuin se on havaittu ilmiö”. Ilmiö on siis hyvin subjektiivinen asia. diginomadit.com sivuston kohtalo kertoo osaltaan sitä että diginomadismi on vielä marginaalinen ilmiö joka ei ole massojen tutkalla.

Ilmiö tai ei oli mielenkiintoista päästä puhumaan asioista haastattelun muodossa. Kun joku kyselee yksityiskohtaisia kysymyksiä, täytyy asioita pohtia eri tavalla kuin vaikka blogia kirjoittaessa.

Näin vuoden kuluttua haastattelusta on mukava huomata myös että mielipiteet eivät ole pahasti muuttuneet, hieman jalostuneet viimeisen vuoden aikana.

Kulunut vuosi on pitänyt sisällään paljon myös reissujen lisäksi. On taloremonttia, koiraa ja mielenkiintoisia työkuvioita ja paljon muuta. Onneksi aikaa järjestyy edelleen matkustamiseenkin ja huhti-toukokuussa on edessä Latvia-Saksa-Ruotsi kierros. Lähes (damn you Baltian bussiyhteydet) maatapitkin matkustaen!

Haastattelu on ainakin toistaiseksi luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa https://moreenimedia.uta.fi/2019/02/20/olen-tehokkaampi-ja-voin-tyossani-paremmin-diginomadi-viivi-hilden-yhdistaa-tyon-ja-lomailun/

5. Orimattila ja Kehräämö

Ystävänpäivän kunniaksi lopetimme työpäivät ajoissa, pakkasimme koiran autoon ja käänsimme nokan kohti itää. Olimme yllätysmatkalla jonka kohteen tiesi vain minä!

Varasin muutamaa viikkoa aiemmin majoituksen.. tai siis teltan. Orimattilasta. Elämyshotellista. Hotelli Teltasta. Olin aiemmin törmännyt hotelliin toisen blogin kautta kiinnostunut näkemään tämän helmen.

Ja helmi se tosiaan oli! Sympaattinen ja persoonallinen majapaikka hyvällä aamupalalla varustettuna. Pelkästään Kehräämän tiloissa voi hyvin kuluttaa päivän kiertämällä eri myymälöitä ja pajoja. Kun sightseeing on tehty, voi mennä rauhoittumaan Hellimön hemmottelukeitaan palveluiden pariin. Hellimössä vietimme rennon aamun saunaosaston “Ylellistä yhdessäoloa” paketin tiimoilla.

Lämmin suositus sekä Hotelli teltalle että Hellimölle. ♥️

Orimattilan antiin Kehräämön ulkopuolelta emme juuri päässeet tutustumaan, mutta iltalenkillä tuli vastaan yllättävää arkkitehtuuria. Joen rannalla tönöttää Soile Yli-Mäyryn taidelinna! Sen verran persoonalliseen näköinen paikka että myös taiteeseen olisimme menneet tutustumaan, mutta valitettavasti linna on auki yleisölle vain sunnuntaisin 12-17 joka ei sopinut meidän aikatauluihimme.

Pelkkä ajomatka oli jo sinällään jännittävä, kun vasta puolivuotta kotona ollut rescue koiramme on aiemmin jännittänyt autoilua niin paljon että oksennus on lentänyt pidemmillä matkoilla. Ennen matkaa harjoittelimme autoilua lyhyillä matkoilla ja harjoitus tuottikin nyt tulosta. Laatta ei lentänyt mennessä eikä tullesssa. Tosin ilmeestä päätellen ihan yhtä innoissaan otus ei vielä autoilusta ole kuin muu porukka 😁

Hufff. Joko oltais perillä?

4. Turku

Työmatka Turkuun taittui tällä erää bussilla. Meno bussin pikalinjalla maksoi valtavat 2€ ja paluu seuraavana päivänä 6€. Ei hullumpaa. Turku on hankalassa sijainnissa julkisen liikenteen kanssa, jos tarkoitus on aloittaa hommat ajoissa ja jatkaa aina 16 asti. Viisaampaa oli siirtyä pelipaikoille jo edellisenä päivänä ja näin jäi ilta turisteiluun.

Kalenteri on alkuvuodesta tuhti ja esimiehenä lisää ohjelmaa aiheuttavat tiimin kehityskeskustelut. Näin ollen 30v30k listakin etenee työmatkojen merkeissä.

Turku on ennestään tuttu kaupunki, mutta otin pienestä kaupunkimatkasta ilon irti tekemällä niitä luksusasioita joita teen reissatessa. Eli illalla ohjelmassa ulkona syöminen, kauppojen kiertely, herkuttelu ja sight seeing. Aamulla toimistolle kävellessä nappasin matkaan vielä cappucinon – lomille pyhittämäni herkun. Ai että kuulkaa virkisti tämä Turun reissu. ♥️

3. Lounas Lahti

Lahti on työkuvioiden puolesta tuttu kaupunki ja siellä tulee vierailtua säännöllisesti asiakkaissa. Lahti on tullut tutuksi kaikkina vuodenaikoina eikä ole koskaan tarjonnut mielettömiä elämyksiä.

Nyt monen kuukauden lumettomuuden ja pimeydyn päälle harmaa ja tuulinen Lahti tuntui erityisen koruttomalta. Lohtua synkkyyteen tarjosi Kreikkalainen ravintola Patras jonka salaattipöytä, moussakka ja pähkinäkakku pelastivat ulkona puhaltavalta viimalta.

Lahti oli jälleen… Lahti. Ehkä en vain ole löytänyt Lahden helmiä?

30 vuotta 30 kaupunkia – 30v30k

Say what? 30 vuotta 30 kaupunkia (30v30k) on ajatus joka heräsi jo yli vuosi sitten erään ikääntymiskeskustelun kautta. En ole erityisen kiinnostunut iästä ja ikäkriisiä ei ole näkyvissä. En myöskään välitä isoista juhlista joten kolmekymppisten järjestäminen tuntui etäiseltä ajatukselta. Sen sijaan mielessäni kypsyi uuden vuosikymmenen juhlistamiseksi erilainen ajatus. Ensimmäisenä 30 vuotisvuotenani tulisin vierailemaan 30 kaupungissa.

Säännöt:

  • maalla ei ole merkitystä
  • voi olla kaupunki jossa olen ollut ennenkin
  • vierailun pituus vähintään päiväretki

Jotta vuoden aikana ehtii vierailemaan 30 kaupungissa tarkoittaa se 0,57 kaupunkia viikossa. Jos reissulle pääsee jokatoinen viikko, pitäisi vierailla 1,2 kaupungissa. Tällä matikalla kun hahmoittelee tulevaa vuotta, tulee se sisältämään paljon kotimaan matkailua ja lomien aikaan toivottavasti pidempää roadtrippiä. ♥️

Asiathan loksahtelevat taas jännästi paikalleen, koska aiemmin tänä syksynä ostimme viimein camper vanin. Ajatus siitä on kypsynyt jo useamman vuoden, mutta nyt se realisoitui tietenkin vahingossa ja suunnittelematta. Siitä lisää täällä.

Sen lisäksi meille muutti elokuussa pieni ihana koira. Koira löysi kotiin Romanian koiratarhalta Kulkurit yhdistyksen kautta. Mieheni on jokusen vuoden tehnyt vapaaehtoistyötä yhdistyksessä ja olemme molemmat hyvin eläinrakkaita. Yksi kaunis päivä sitten meidän koirus ilmestyi Kulurien kotia etsiviin koiriin. Ilmoitin heti miehelle että katso, tässä on mun koira ja niin siinä sitten kävi. Tarhalla kadulta löytynyt Hannah löysi tiensä Tampereen kupeeseen ja manseutui Tanaksi (Hannah>Montana>Tana).

Kaiken kukkuraksi slow travel ja maata pitkin matkustaminen ovat parin viime vuoden aikana tuntuneet enemmän ja enemmän omalta jutulta. Nyt olosuhteetkin hienosti tukevat tätä elämäntapaa ja lisää potkua suunnitelmien toteutukseen saadaan 30v30k listalla.

Blogiin tulee kaupungeista ja vierailuista lyhyet katselmukset ja oma kategoria. Siis 30 lasiin ja menoksi! 😎